Tämä sivu on osa Kansanmusiikkiliiton arkistoa.
Uudet sivut sijaitsevat osoitteessa: www.kansanmusiikkiliitto.fi

Kuukauden pelimanni Harry Wessman Uusi mestaripelimanni Satakuntaan

­ Mestaripelimannin arvonimen saaminen on tapahtuma, jonka voi kokea vain kerran elämässään. Sen tietää miltä se tuntuu, upealta tietysti, kertoo tuore mestaripelimanni Harry Wessman tuntojaan Kaustisen juhlien keskiviikkoaamuna.

Onnitteluja on sadellut pelimannikavereilta, ja ystäviähän Harrylla piisaa.

­ Kuvaavana esimerkkinä eilen tuli Pihlavan Eino viinipullo kädessä vastaan ja sanoi, onnittelut!

Satakunnassa on ennestään elossa olevia mestaripelimanneja raumalaiset viulistit Viljo Jalonen ja Oiva Järvinen. Nyt saimme samaan maakuntaan myös huuliharppumestaripelimanni Harry Wessmanin.

Harry Wessman (s.1941) on satakuntalaisen pelimanniperinteen edustaja. Huuliharpistille on ollut tarvetta, sillä Wessman on jo 30 vuoden ajan ollut ahkerimpia satakuntalaisia pelimanneja ­ suuresta huuliharppukassistahan löytyy aina sopiva soitin erilaisiin yhteyksiin. Musiikillisesti Wessman ponnistaa nimenomaan satakuntalaisen ja suomenruotsalaisen kansanmusiikin puolelta, mutta myös vanha kotimainen tanssimusiikki sekä irlantilainen kansanmusiikki, operettisävelmiäkään unohtamatta, kuuluvat mestarin huuliharppurepertoaariin.

Huuliharpun esiinmarssi

Huuliharppu on nostanut päätään viime vuosina, varmastikin juuri huuliharpun soittajien itsensä aktiivisuuden vuoksi.

­ Huuliharpun suosion kasvu on todellakin havaittavissa, kumma sen suosio vaan on. Sen näki vaikka eilen täällä juhlilla Viinituvassa, missä talo oli täynnä väkeä ja yleisö piti kuulemastaan.

Suomessa on myös oma huuliharppufestivaali Liisan Höylät Lievestuoreella, jossa myös Harry on käynyt jonkun kerran soittamassa.

­ Liisan Höylät alkoivat vuonna 1994. Niillä ensimmäisillä festivaaleilla meinasin joutua soittamaan Sulo Aittoniemen kanssa, mutta hän lähtikin jo pois. Taisi olla politiikka siinä kohtaa tärkeämpää.

Itse kehitetty soittotyyli

Harrylla ei ole esikuvia huuliharpun soittamisessa, vaan soittotyyli on itse kehitetty. Lahden Heikkikin oli sanonut Jämsänkoskella Harrylle, että hänellä on niin oma tyylinsä, että häntä on vaikea matkia. Harry kuvailee itse tyyliään eloisaksi.

Huuliharpistien esiintymistä on aina hauska seurata, kun lavalle astelee soittaja salkullinen huuliharppuja mukanaan, ja soitin vaihtuu lennosta vaikka kesken kappaleen. Harry kutsuu vanhaa huuliharppusalkkuaan agenttisalkuksi, joka on monet reissut nähnyt. Nyt on kuulema jo uusikin hankittu Ranuan Hillamarkkinoilta.

Huuliharpussa huoltamista

­ 15-vuotias olin, kun aloin soittamaan. Sen jälkeen tuli kymmenen vuoden tauko, armeijassa olokin meni enemmän laulun puolelle. Soittaminen alkoi uudestaan, kun olimme vaimoni kanssa lomamatkalla Kööpenhaminassa. Siellä oli iso musiikkiliike, jossa oli seinällinen huuliharppuja. Harry osti niistä kaksi, joista toinen on vieläkin jäljellä.

Huuliharpun soittokunnossa pitäminen vaatii myös ammattitaitoa.

­ Huuliharppu menee helposti tukkoon. Ne joutuu oikeastaan kerran päivässä viruttamaan kuumalla vedellä, ja kerran kuukaudessa avaamaan kannet ja viruttamaan kielet alkoholilla pienen sudin avulla. Se auttaa pitämään äänet kirkkaina. Täällä festivaalilla kuulee valitettavan usein tukkoisia koneita, ne on vähän ikävänlaisia kuultavia. Sitten on erikseen kromaattiset huuliharput, jotka kestävät, ja riittää että niitä käyttää vähän vesikraanan alla. Niissä on nimittäin kokonaan toinen kieliaines. Ja sittenhän on olemassa hopealaattakieli-soittimia, jotka maksavat noin 18.000 markkaa. En ole kuin nähnyt sellaisen helsinkiläisessä musiikkiliikkeessä ja kokeillut sitä kankaan läpi. Siihen ei minulla ole varaa.

­ Tällaisessa 1/4 puoliammattilaiskäytössä kestää yksi kone noin kolme kuukautta, sitten saa heittää pois.

Yhden huuliharpun hinta on 168 mk, joten ei soittaminen ihan halpaa ole.

Tällä hetkellä Harryn salkussa on 17 soitinta, mukaan on laskettu myös kromaattinen, noin tuhannen markan peli.

Jos Harry saa itse valita, niin agenttisalkusta nousee mieluiten Am- tai Gm-vireinen huuliharppu, ne ovat mielisävellajeja.

Tuttu näky festivaaleilla

­ Kaustinen ja Satakunnan Kaustinen, eli Kiikoisten Purpurijuhlat ovat omat suosikkini, joissa on tullut käytyä eniten. Oli myös erittäin kivaa käydä Vesannolla, siellä pidettiin hyvin, mutta se on niin pitkällä ettei sinne usein tule lähdettyä.

Kolmenkymmenen vuoden ajalta mieliin painunein esiintyminen sijoittuu Kaustiselle.

­ Vuoden 1985 paikkeilla olin Pappatrio-nimisen yhtyeen kanssa Kaustisen Kalliopaviljongilla soittamassa. Yhtyeeseen kuuluivat hanuristi dir. mus. Pentti Matikka, viulisti Eino Pihlava, minä huuliharpussa ja Aimo Koskimäki basson soittajana. Siellä oli yleisönä amerikansuomalaisia, ja me soitimme vanhaa tanssimusiikkia ja pelimannimusiikkia. Meidän jälkeen esiintyivät kolme leidiä: Brita Koivunen, Vieno Kekkonen ja Pirkko Mannola. Pentti Matikka tunsi heidät jo ennestään, ja he myöhästyivät seuraavasta esiintymisestä kun he juttelivat meidän kanssamme keikkansa jälkeen. Se oli mieliin painuva keikka.

­ Yleensä tapahtumassa viihtyy, jos siellä pidetään hyvin ihmistä ja annetaan sille arvo ihmisenä. Se ei näy ihan kaikissa paikoissa, vaikka en osaa ihan huonoa paikkaa Suomesta nimetäkään. Se on ihmisestä itsestäänkin kiinni varmaan paljon.

Oma yhtye toimii hyvin

Harry Wessman soittaa pääasiassa omassa Harry Wessmanin yhtyeessä yhdessä Timo Hukkasen ja Tauno Dahlbergin kanssa.

­ Oman yhtyeeni lisäksi soitan keikkoja musiikinopettaja Marja-Liisa Lehtosen kanssa silloin tällöin. Hän on valmentanut Sata-Häme Soi -hanuristeja, ja on erittäin taitava soittaja. Meillä on bassossa Jukka Vehmas, joka on Laitilan kulttuurisihteeri. Me vedetään tällä kokoonpanolla pari-kolme-neljä keikkaa vuodessa, joskus enemmänkin. Ala-Ikkelän Riston kanssa soitamme aina duona kun tavataan.

­ Keikkoja on tasaisesti ympäri vuoden. Kun ikääkin on tullut, niin minä olen heitellyt niitä vähän sivuunkin, ja ottanut tärkeimmät.

Harry on korvakuulosoittaja

Omia sävellyksiä ei Harry ole vielä ryhtynyt tekemään.

­ Se on yksi kiva merkillisyys, että minä en osaa säveltää. Minulla on ollut pari sävellystä, mutta kun minä en ole kova nuotti-ihminen, niin minä olen unohtanut ne saman tien. En tunne hyvin nuotteja, kykenen kyllä niistä saamaan irti jos oikein keskityn, mutta ei siitä tule esiintyessä mitään. Minä olen oikein puhdas korvakuulosoittaja.

Harryn tulkinta kappaleista onkin sellaisella tasolla että nuotit vain rajoittaisivat sitä.

Satakunnassa aktiivista toimintaa

Harry Wessman kuuluu jäsenenä Satakunnan Kansanmusiikkiyhdistykseen, ja kertoi että siellä on viime aikoina kannettu huolta nuorten viulistien puutteesta. Satakunnan oltermanni Aimo Koskimäki ja nykyinen puheenjohtaja Timo Panula muiden myötävaikutuksella ovatkin ryhtyneet yhteistyöhön musiikkiopistojen rehtoreiden kanssa, ja parannusta onkin jo saatu aikaan.

­ Meillä on ihan kohtuullisesti tapahtumia, keskimäärin yksi tapaaminen kuukaudessa joulukuuta lukuunottamatta. Seuraavaksi on Pomarkun Elopelit, jonka kanssa samaan viikonloppuun sattuu viisi tai kuusi muuta soittokeikkaa.

Mitäs sanoisit nuorille jotka ovat kiinnostuneita huuliharpun soittamisesta?

­ Kyllä se kipinä täytyy olla itsellä. Tyttäreni poika veti noin viisivuotiaana yhdestä kohtaa huuliharpusta puu paa ulos ja sisään ja kysyi, että vaari meneekö se näin? Kai se siitä alkaa. Aika näyttää tuleeko hänestä huuliharpun soittajaa.

Lämpimät onnittelut uudelle mestarille vielä kerran!

Päivi Utriainen