Tämä sivu on osa Kansanmusiikkiliiton arkistoa.
Uudet sivut sijaitsevat osoitteessa: www.kansanmusiikkiliitto.fi





Plektronite
Plektroniitit tuloo!
PLEXI00001

Risumäki Beat / Anna ja Wilhelmi / II Ööpari + II Mäläskä + I Tallarin polska / Puistolan paavin parempi sottiisi / Maarin hambo / Harsus-Jussin polkka + Koukkulammin polkka / Masurkat 1282 + 1294 / Poloneesi Lapinjärveltä / Plektroniittien tulomarssi / Kokemäen flikkain kuumat valssit / Rautaneitsyen polskat / Plektroniittien yö/ Siinä ja siinä

Suomen mandoliinirintama sen kun kasvaa! Ja levytyspuoleltakin kuuluu. Hieno homma. Tällä kertaa asialla ovat Plektroniten pojat isoine ja pienine mandosoittimineen eli Juha-Matti Kurra (mandoliini, mandosello), Petri Prauda (cittern, mandoliini) ja Jarmo Romppanen (10-kieliset mandoliini ja mandola).

Mitä kätkeytyykään ”Plektroniitit tuloo!” -äänitteen uumeniin? No tottakai perinnemusiikkia, mutta myös yhtyeen jäsenten omia sävellyksiä. Tradeja on kaivettu oikein urakalla alan kirjallisuudesta ja läpikäytynä ovat niin Karjasoitto, Äldre ja Yngre dansmelodier sekä Barokkimenuetista masurkkaan. Vanhat sävelmät ovat saaneet mielenkiintoisen käsittelyn Plektroniten ankarissa mutta silti selvästi perinnettä kunnioittavissa kourissa. Kaikki kappaleet soivat parikielillä kuulaasti ja nuorella otteella.

Plektroniten säveltuotanto sopii pakottamatta arkistojen kätköistä kaivetun ohjelmiston pariin. Hyvä perinteen tuntemus, hurtti huumori ja isojen miesten romantiikka ovat aikaansaaneet kasan yksilöllisiä ja tarttuvia sävelmiä. Jokainen plektroniitti on kantanut kortensa kekoon.

Poikien soittoa on ilo kuunnella siksikin, että soitosta kuuluu juuri se soittamisen ilo. Yhteistoimintakin on häkellyttävää - ei voi sanoa, että pojat ovat hitsaantuneet yhteen, koska yhteispeli on niin saumatonta. Ovatko he siamilaiset kolmoset? Eivät, vaan jokaisella on eri äiti ja isä. Plektronitismi yhdistää näemmä sydänjuuria myöten ja kehittää telepaattisia kykyjä.

Parikielirintamalle kuuluu siis pelkästään hyvää ja noususuhdanne jatkuu. Plektroniitit tuloo ja menöö, mutta Plektronite pysyy pitkään, toivon minä.

Juho Koiranen



Markku Peltola
Buster Keatonin ratsutilalla
Ektro-Records EKTRO-021

Sähkösatula/ Notskilla/ Lyijysulka sulaa/ Ou-ou-ah?/ Mexico/ Pienet pelinappulat/ Boogieman/ Väsynyt susi/ Kuuma voi olla mut’ ei koskaan kylmä/ Lumimies/ Alaskan avotulet

Markku Peltola ei ole mies vailla menneisyyttä, vaan omaa näyttelijänlahjojen lisäksi vahvan musiikillisen taustan. Mies on kiertänyt valtakuntaa ja maailmaa esimerkiksi Motelli Skronkle ­yhtyeen kanssa ja nyt hän on julkaissut omaa nimeään kantavan levyn.

Peltola itse vastaa Buster Keatonin ratsutilalla akustisen kitaran ja basson soittelusta sekä enimmiltä osin sävellyksistä ja sovituksista ja on pyytänyt visioitaan toteuttamaan melkoisen kaartin. Tärkeimmän roolin levyllä saa Pike Kontkasen viulu, mutta mukaan mahtuu jos jonkinlaista tekijää: Esko Varonen baritonitorvineen ja lyömäsoittimineen, Tommi Laine erilaisine kitaroineen, lyömäsoittajat Juppo Paavola ja Janne Tuomi ­ joista viimeksi mainittu esiintyy myös vetopasunistina, kuten tekee myös pillisti Kusti Vuorinen. Kosketinsoittimista vastaavat Antti Suomalainen ja Arto Piispanen, lauluköörinä raikaavat Merikukka Kiviharju, Tanja-Lotta Räikkä ja Markus Myllyniemi ja kontrabassoa pompottelee Timo Kaaja.

Markku Peltolan musiikki on lähinnä instrumentaalimusiikkia, jossa ihmisääni on yksi soitin. Peltola pelaa paljolti rennosti svengaavan, jolkottavan rytmin (semmoinen dum-da-ka dum-da-ka jne.) ja dub-basson luomalla matolla, johon maestro on orkestroinut useita erilaisia sävyjä aiemmin kerrotusta soitinjoukosta. Tekijä itse kutsuu tyyliään eräänlaiseksi nuotioteknoksi. Vaikutteita löytyy niin gamelanista, yleismaailmallisesta borduunamusiikista kuin eteläamerikkalaisesta ja suomenruotsalaisesta perinnemusiikistakin ­ reggaekin on vahvasti läsnä.

Kaikki on kuitenkin loppujen lopuksi ehtaa Peltolaa huokuen lämpöä ja kotoista tunnelmaa. Sävellykset ja sovitukset pelaavat niin monella tasolla, ettei kaikkia niitä edes pysty kerralla havainnoimaan. Siksipä Buster Keatonin ratsutilalla ansaitsee monen monta kuuntelukertaa.

Juho Koiranen




Kärttynä-Tradivaara-Rymäkkä
Permanto soikoon!

Heili lähti merille / Kymmenen / Meren seljälle purteni seilailee / You shot this / Min levnads afton / Priäzhän katrilli / Nylkytys / Yhtä vain mä lemmin / Balkan / Maatalouskoneiden vapaapäivä / Norsk Schottis / 2-rivispolkat (Jalasjärveltä Kuortaneelle)

Kymenlaaksosta kajahtaa! Permanto soikoon -levyllä esittäytyy kolme kymenlaaksolaista kansanmusiikkiyhtyettä Kärttynä, Tradivaara ja Rymäkkä. Äänitteen ohjelmisto on peräisin samannimisestä konserttisarjasta, joka toteutettiin viime keväänä. Yhtyeet esiintyivät teatterimiljöissä -sananmukaisesti permannolla- Kuusankoskella, Imatralla, Kotkassa ja Haminassa. Lehtitietojen mukaan konserttisarjan yhtenä tavoitteena oli tehdä kansanmusiikkia tunnetummaksi ja hankkia uutta yleisöä.

Permanto soikoon-levyllä on kultakin yhtyeeltä mukana kolme kappaletta, joiden lisäksi lopussa kuullaan kolme yhteisnumeroa. Levyn aloittaa kolmen naisen muodostama Kärttynä. Yhtyeen ilmaisu painottuu vahvasti lauluun, ja mukana olevat soittimet harmonikka, sello ja kilistimet ovat selvästi säestystehtävissä. Kärttynän esitykset soivat varmaotteisina, laulu on samaan aikaan vahvaa ja sulokasta. Erityisesti ihastuttaa laulustemmojen tasapainoisuus sekä tekstin ilmeikäs tulkinta.

Tradivaaran osuus vie kuulijan viulumusiikin äärelle. You shot this, Min levnads afton ja Priäzhän katrilli ovat pelimannimeininkiä letkeimmillään. Yhtyeen perussointi muodostuu viulujen, basson ja harmoonin yhteispelistä. Mausteita soittosoppaan saadaan myös mandoliinin ja haitareidenÝ kuvioista.

Permanto soikoon- projektin tunnetuin yhtye lienee Rymäkkä, joka esittää levyllä yhden lauletun kappaleen ja kaksi instrumentaalia. Rymäkän osuuden avausraita Nylkytys etenee hypnoottisena ja ilmavana. Yhtä vain mä lemmin sekä Balkan soivat painokkaammin, ja jälkimmäisen kappaleen lopussa soitto äityy rymäkkämäisen rempseäksi.

Levylle valitut yhteissoittokappaleet ovat tuttua perusohjelmistoa. Timo Valon säveltämän Maatalouskoneiden vapaapäivän hupaisa poljento jaksaa hymyilyttää aina ja leppoisasti niiailee myös Koinureittenkin muinoin versioima Norsk Schottis. Levyn päättävät 2-rivispolkat jättävät kuulijalle mukavan energisen olon. Soikoon permanto tähän tyyliin jatkossakin!

Marjo Jääskä



Brages Spelmanslag
Helsingforslåtar
OKECD 1090

Ringens gånglåt / Schottis från Kvevlax / Vals från Helsinge / Jag kan ej komma / Pärnå polkamazurka / Bröllopsmarsch från Ångermanland / Polka från Helsinge / Björkbodasparkarn / Kungsträdgårdspolska / Hymn 8/10-61 / Mazurka från Helsinge / Pargas-Nagu polonäs / Hambo / Spelmanslåt från Helsinge / Schottisch / Kråköpolkan / Polska från Jurmo / Sprättmazurka från Lojo / I strålande färgprakt / Vid flaggan / Bros lystringssång / Amandus Lindqvists masurka / Polska 1963 / Menuett från Borgå & vals / Gånglåt-Polonäs

Brage-yhdistys perustettiin vuonna 1906 ja sen tavoitteena on kerätä ja vaalia suomenruotsalaista kansankulttuuria eri muodoissaan. Yhdistyksen pelimanniryhmä aloitti 1974 ja sen ensimmäisenä johtajana toimi mestaripelimanni Sven-Runar Wiik. Kokoonpano on esiintynyt mm. Pohjoismaissa ja Neuvostoliitossa ja meriitteihin kuuluu myös pelimanniryhmien SM-kilpailuvoitto Mäntsälässä vuonna 1983.

Helsingforslåtar on ryhmän ensimmäinen cd. Levy sisältää 25 kappaletta, jotka ovat peräisin neljän Helsingissä vaikuttaneen tanhupelimannin ohjelmistoista. Oiva Finér, Frans Svahn, Åke Långberg ja Gunnar Granroth säestivät Bragen tanhuajia, mutta heitä ei pidetty siinä mielessä "oikeina" pelimanneina, että heidän soitteitaan olisi kerätty arkistoihin. Pelimannien käyttämät nuotit otettiin onneksi talteen ja levyn kappaleet on valikoitu näistä kokoelmista. Mukana on muutamia pelimannien omia sävellyksiä, mutta suurin osa kappaleista on pohjoismaisia trad. -sävelmiä.

Osassa sävelmiä kahdelle tai kolmelle viululle tehdyt sovitukset olivat valmiina, muutamat sommiteltiin harjoitusvaiheessa ja tusinan verran sovituksia on kirjoittanut Börje Gröning.

Helsingforslåtar on viulupainotteista pelimannimusiikkia. Eri tanssilajit ovat hyvin edustettuina ja levyltä löytyy kuunneltavaa niin masurkan, polkan ja hambon kuin marssin, valssin tai polskan ystävälle. Tanssillisuus on soitossa vahvasti läsnä, kappaleet rullaavat rennosti eteenpäin, eivätkä pienet epäpuhtaudet ja soinnilliset karheudet horjuta rytmistä kudosta.

Helsingforslåtar on valoisaa ja hyväntuulista pelimannimusiikkia. Varsin sopivaa rentoutusta joulunalusstressiä poteville!

Marjo Jääskä



HallanallaH
Agraarirockia
Smart-art 02

Kun mun kultani tulisi / Iso sika / Musta laku / Kudmaine se vauktaine / Baju baju / Kana puul' / Matkasin mie pihua myöte / Ruskie neitsyt / Talven ehtkeine / Muamoni minuo tsakkai / Itköy neitsyt / Kuollisinko koito raukka / Brihat laskettakuo hevot / Koivun ja tuomen oksa / Toinen toizensa toropise / Oli metsässä kauneutta / Tiesi lindune lendäes / Akat sanovat / Pitkä oli tämä päivä / Varas koristeet

HallanallaH on yhtye, jonka keskeinen henkilö lienee Petäjävedellä asusteleva soitinrakentaja Jukka Mäkelä (mm. vasaradulcimer ja muut erikoiset soittimet). Muut ryhmän jäsenet ovat Seija Mäkelä (laulu), Kimmo Rauhamäki (kitarat), Kimmo Strömberg (basso) ja Pasi Pekkarinen (rummut). Lisäksi miehet laulavat joitakin sooloja ja kaikki ovat myös mukana kuoro-osuuksissa. Pienessä roolissa vierailijoina levyllä esiintyvät myös Harri Marstio (yksi laulusoolo) ja Tommi Lievemaa. Lievemaa on myös toiminut cd:n tuottajana yhdessä Jussi Alangon kanssa. Kaikkien laulujen sanat ovat kansanperinnetekstejä, tarkemmin sanottua suomalaista ja itäkarjalaista kansanrunoutta. Noin kolmasosa on myös säveleltään perinnettä, loput ovat säveltäneet Jukka Mäkelä tai Kimmo Rauhamäki. Cd:n nimi ”Agraarirokkia” kertoo paljolti sen, minkälaista sointia yhtye tavoittelee eli perinteinen rock-kokoonpano on liitetty yhteen akustisten soittimien ja perinnetekstien kanssa.

Cd on äänitetty Pirkkalassa Be Pop Studiossa. Jälki on aivan kelvollista, välillä akustiset soittimet helisevät oikeinkin miellyttävästi. Koska mukana on peräti 20 kappaletta ja sovitukset kappaleesta toiseen vaihtelevat melkoisesti, on cd:n eteen tehty kunnioitettava työmäärä. Yhtye myös soittaa hyvin, rytmillisesti tarkasti ja ilmavasti.

Kokonaisuutena on kuitenkin kyse levystä, joka varmasti jakaa kuulijansa voimakkaasti eri leireihin. Seija Mäkelän lauluääni on väriltään varsin persoonallinen ja olisin kaivannut sävellyksiin ja tulkintoihin lisää shamanismia ja vimmaa, toisaalta myös herkkyyttä ja pieniä nyansseja.

Hannu Virtanen



Pekka Kuusisto & The Luomu Players
Folk Trip
ODE 1018-2

Ol’ kaunis kesäilta / Polska 1 / Oi jos ilta joutuisi / Polska 2: Flia / Kun ystävä jätti / Polska 3 Lampaanpolska / Olet maamme armahin Suomenmaa / Polska 4 / Tuoll’ on mun kultani / Polska 5 / Kukapa sen saunan lämmittääpi / Läksin minä kesäyönä käymään / Polska 6 / Heilani kotihin on monta tietä / Polska 7: Kouon frouva / Härmän häät / Vaiennut viulu

Pekka Kuusisto on eittämättä klassisen viulun puolella yksi maamme parhaita soittajia. Hänhän voitti vuonna 1995 ensimmäisenä suomalaisena Sibelius-viulukilpailun ja sen jälkeen hän on luonut merkittävän kansainvälisen uran.

Pekka Kuusisto on tunnettu myös musiikillisesta ennakkoluulottomuudestaan, hän on innokas kokeilemaan erilaisia musiikkityylejä ja -yhtyeitä. Uudella levyllään ”Folk trip” Kuusisto on siirtynyt soittamaan kansanmusiikkia. Mukana musisoiva yhtye on nimeltään The Luomu players ja siihen kuuluvat Kuusiston lisäksi Anna-Mari Kähärä (mm. laulu ja haitari), Zarcus Poussa (lyömäsoittimet) ja Timo Myllykangas (basso).

Cd:n sisältö koostuu Samuel Rinta-Nikkolan parisataa vuotta vanhasta nuottikirjasta poimitut polskat sekä tunnetut kansanlaulut kuten Ol' kaunis kesäilta. Polskat on soitettu valtaosin yksinkertaisesti viululla, mutta kansanlauluihin on laadittu taidokkaita sovituksia.

Musiikillisesti cd on eittämättä yksin vuoden virtuoosisimpia. En kuitenkaan sanoisi, että tässä on vuoden paras kansanmusiikkilevy. Ensinnäkin ohjelmisto tuntuu aika nopeasti kootulta (onko toteutettu jopa se idea, mikä liki ensimmäiseksi on tullut mieleen?). Lisäksi Kuusiston klassinen jousenkäyttö vie varsinkin polskista mielestäni jotain pois (historiaa, kansan elämää, hikeä…).

Kuuntelemisen arvoinen Folk trip silti ehdottomasti on. Kiinnittäkääpä erityisesti huomiota Kuusiston tapaan käyttää viulua hyvin monipuolisesti sekä toisaalta Timo Myllykankaan bassotyöskentelyyn. Myllykankaasta on jo suhteellisen nuorella iällä kehittynyt erinomainen basisti.

Hannu Virtanen