Tämä sivu on osa Kansanmusiikkiliiton arkistoa.
Uudet sivut sijaitsevat osoitteessa: www.kansanmusiikkiliitto.fi





Kimmo Pohjonen
Kluster
ZENCD 2074


Ulaani / Ohimo / Loska / Keko / Reaktio / Aroma / Kaluaja / Alla / Voima / Avanto

Tämä levyhän on ihan hanurista! Nimittäin Kimmo Pohjosen toinen äärimmäisen kokeileva haitarilevy. Tällä kertaa hän ei tosin ole yksin haitariaan soittamassa, vaan kyseessä on Kluster-nimen omaava kokoonpano, jonka ainakin levypuolella muodostaa ääni- ja haitaritaiteilija Pohjosen lisäksi lyömäsoittaja Samuli Kosminen. Kosmisen soittimiksi mainitaan levyn kansissa vaatimattomasti haitari- ja ihmisäänisamplet, jotka Kimmo on omaamillaan instrumenteilla tuottanut.

Edeltäjänsä Kielon tapaan Kluster on hyvin shamanistinen ja haitarismikäsityksiä suuresti muokkaava. Levyissä on kuitenkin myös poikkeuksia jo mainitun soittajien määrän kaksinkertaistumisen lisäksi. Kluster on edeltäjäänsä huomattavasti intensiivisempi - etten sanoisi aggressiivisempi. Esimerkiksi avausraidat Ulaani ja Ohimo suorastaan tykittävät rytmiä ja ääntä. Huomattavaa on myös se, että Klusterilla pääosassa onkin enemmän tavallinen haitarin ääni erilaisten luuppien ja efektien antaessa voimakkaan tuen pääsoittimelle.

Valtaosa levylle tehdyistä kappaleista on merkitty Pohjosen nimiin, mutta Loska, Reaktio ja Alla ovat kansien mukaan Kimmon ja Samuli Kosmisen yhteistyön tuloksia. Näistä kappaleista varsinkin kaksi viimemainittua ovat nähdäkseni enemmänkin - paremman sanan puutteessa - "sävyllyksiä". Ne luovat tunnelmaa introina, joista jatketaan seuraaviin kappaleisiin. Nähdäkseni levyllä onkin kokonaisuusketju Reaktio-Aroma-Kaluaja-Alla-Voima. Alla on muuten sellainen kappale, että sitä voisi luulla vaikka äänitetyksi kuorsaukseksi - niin mielenkiintoisesti se on tehty!

Joistain kappaleista voi löytää merkittäviä yhtymäkohtia erään Pohjosen yhteistyökumppanin tuotantoon - Kimmohan soittaa myös Ismo Alanko Säätiössä. Ohimon alun shamanistinen osuus ja Voiman keskivaiheilla oleva kohta antavat viitteitä Alangon kappaleisiin Rakkaus on ruma sana ja Värityskirja, jotka on julkaistu Säätiön ensilevyllä Pulu. Kuka inspiroi ketä - se jääköön arvoitukseksi…

Onpa Pohjonen toistanut myös itseään. Kaluaja-kappale sisältää sangen monia samoja elementtejä kuin edellisen levyn kappaleet Kalmukki ja Kova. Mutta semmoista se kai on, kun on haitaritaiteilija vailla vertaa. Jo pariinkin otteeseen mainittu Ohimo erottuu edukseen levyn parhaimpana kappaleena. Mm. siitä ja sitä edeltävästä Ulaanista käy myös ilmi, että Kimmo on (tietoisesti tai tiedostamatta) hakenut vaikutteita myös teknomusiikin puolelta. Ohimosta voisikin oikealla markkinoinnilla tulla jopa hitti klubeissa.

Mutta mitä tapahtuikaan Samuli Kosmiselle? En voi kuin todeta, että Pohjosen ja Kosmisen yhteistoiminta on niin saumatonta, ettei aina pysty sanomaan, mikä on Kimmon ja mikä Samulin aikaansaannosta. Herra Kosminen on kuitenkin kyennyt käyttämään samplevarastoaan hillitysti ja taidokkaasti ja näin ehkäissyt sen, että Klusterista olisi tullut pelkkä efektipelleily.

Pohjosen kaksi viimeisintä levyä ja lukuisat esiintymiset ovat vakiinnuttaneet hänen asemansa, ei vain nimekkäänä esiintyjänä, vaan käsitteenä, joka tunnetaan ympäri maailmaa. Vaan mitä onkaan luvassa seuraavaksi? Todennäköisesti jotain ennenkuulumatonta.

Juho Koiranen



Ahjolan Pelimannit
Tampereen Jenkka

Masurkka riihen parsilta / Tampereen jenkka / Hambon Onni / Hautalammin polska / Eka polska / Lampaan polska / Oravaisten menuetti / Riijaripoika / Heinäväen jenkka / Älä jätä valssi / Joakim polska / Ellin polkka / Airin valssi / Heilan jenkka / Onnen valssi / Kuortaneen polkka / Kauan odotettu / Lukkarin Heikin polkka / Ää Hää / Niemen Jaakon polkka / Suviyön valssi / Polkka sikermä

Tampereelta käsin saapuu kuultavaksi levyllinen kaksirivismusiikkia. Vaikka kannessa lukee esittäjän kohdalla Ahjolan Pelimannit, kiekko kätkee sisäänsä melkoisen katraan pelimanneja: 28 kaksirivisen soittajaa, kolme basistia, kaksi viulistia, yksi harmonin soittaja ja yksi rumpali. Jo mainitun porukan ohella levyllä esiintyy Ahjolan Pienet Kaksiriviset sekä isosta ryhmästä koottuja pienempiä kokoonpanoja. Ryhmät toimivat Ahjolan kansalaisopiston suojissa mestaripelimanni Airi Hautamäen johdolla. Repertuaarissa onkin paljon Hautamäen sävellyksiä kuten Joakim polska, Suviyön valssi ja Masurkka riihen parsilta sekä trad-hittejä Lampaan polskasta Ellin polkkaan.

Pääporukka Ahjolan Pelimannit kuulostaa perinteiseltä pelimannipiiriltä ja kappalevalinnat ovat kaksirivissoittajien perusohjelmistoa. Mukavahan sitä on kuunnella. Ongelmana on vain soitintenvälinen epätasapaino. Kaksirivisten määrä on ryhmässä niin valtava, että muut soittimet jäävät pahasti jalkoihin. Ehkäpä tässä myös miksaajalle terveisiä. Säveltäjinä ja nuorina soittajakykyinä esiin nousevat Susanna Maijala ja Timka Seppänen, jotka ovat saaneet levyltä kunnioitettavan monta raitaa käytettäväkseen. Nuo paikat onkin täytetty taidolla ja tunteella. Maijalan sävellys Hambon onni ja Seppäsen Eka polska ovat täynnä potentiaalia ja heidän trad-tulkinnoissaan on potkua. Ryhmän nuoret esiintyvät levyllä sekä omillaan että ohjaajansa Hautamäen ja parin muun ahjolalaisen pelimannin kanssa.

Nousevia kykyjä on varmasti myös Ahjolan Pienissä Kaksirivisissä, jotka ovat omaksuneet heille opetetun ohjelmiston kadehdittavan hyvin. Mukaan mahtuu Riijaripoikaa, Airin valssia ja Niemen Jaakon polkkaa - eikä merkkiäkään epäröinnistä!

Tampereen jenkka -levy tarjoaa kaksirivisen ystäville monipuolisen paketin sävelmiä eri puolilta ja ajoilta sekä eri-ikäisiä pelimanneja viihtymässä yhdessä. Soitosta huokuu elämänilo ja kunnioitus perinteitä kohtaan. Levy toimii myös soivana hakuoppaana "Tunnetuimmat kaksirivissävelmät".

Juho Koiranen




Frigg

Meltaus / Särö / Nuorten miesten speli / Halling / Eliaxen speli /Salmetone fra Verdal / Antilope island / Takomistanssi / Ruunankummi / Egi / Cross-country / Kotkanpää / Matts näsi / Eräänä kauniina päivänä

Frigg on seitsemän muusikon muodostama uutta pelimannimusiikkia soittava yhtye. Kokoonpanossa soittavat Alina Järvelä, Gjermund Larsen, Einar-Olav Larsen, Esko Järvelä, Petri Prauda, Tuomas Logrén ja Antti Järvelä. Soitinvalikoima ulottuu erilaisista viuluista mandoliiniin, kitaraan ja dobroon. Pohjasointeja antavat lisäksi kontrabasso ja urkuharmoni. Vierailijoina levyllä ovat Rami Eskelinen, Janne Torvikoski, Antti Paalanen sekä Timo Alakotila, jotka maustavat soppaa ripauksilla rumpujen, lyömäsoitinten, 2-rivisen haitarin sekä flyygelin sävyjä.

Frigg soittaa pääasiassa sävellettyä musiikkia, ja levyn kolmestatoista raidasta vain neljä on traditionaalisten sävelmien sovituksia. Säveltäjän roolissa levyllä esiintyvät Antti Järvelä, Gjermund Larsen, Pasi Porvari sekä Esko Järvelä.

Friggin sointi painottuu vahvasti kahteen elementtiin. Toisaalta kuulokuvaa hallitsee voimakas viulupainotus, vähän samaan tapaan kuin JPP:llä. Toisaalta keskeisessä roolissa ovat myös kielisoittimet, jotka kimaltelevine kulkuineen pitävät viulupartion tiukasti kurissa. Kokonaissointi on herkullisen täyteläinen, mutta samalla kirkas ja selkeä. Pitemmän päälle korvaa alkaa kuitenkin väsyttää ohuempien sävyjen vähäisyys. Soinnin paksuus ja raskaus aiheuttaa ainakin suuremmissa annoksissa nautittuna kuulijassa puutuneen olon. Tilannetta onneksi parantaa levyn keskivaiheille sijoitettu "Salmetone fra Verdal", jonka kuultavan kaunis sovitus antaa tilaisuuden hengähtää tuhdin alun jälkeen.

Päällimmäisenä levystä ja yhtyeestä jää mieleen rytminen tiukkuus ja taitavuus. Välillä melkein folkrokahtavaksi äityvä meno imaisee kuulijan kerralla mukaansa, "Meltaus" -nimisestä avausraidasta lähtien. Kappaleet etenevät varmasti ja määrätietoisesti kuin juna, vailla minkäänlaisia epäröintejä tai horjunnan hetkiä. Joku voisi pitää liiallista selkeyttä ja tarkkuutta ärsyttävänä ja odottaa hetkiä jolloin rytminen pakkopaita hellittää hetkeksi, mutta minua täsmällisyys viehättää. Tämä on juuri sellaista soittoa, jota voi heittäytyä kuuntelemaan turvallisin mielin. Toivottavasti kohtaan yhtyeen lähitulevaisuudessa jossain mukavassa live-tilanteessa. Kaustisella kenties?

Marjo Jääskä



Ettone
Sattuma
Kamin 42

Kinahmon pyhät jysäykset / Me / Piika ja renki / Sattuma / Pilvinen päivä / Sorsala swing / Malli mahtajilta / Kuusi / Virsi / Huhu / Vapaus / Mustelma / Meidän ranta / Kinahmon kuutamo

Jostakin saunankatkuisista betonimetsistä saapuvat Ettonen pelimannit, jotka soittavat urbaania folkkia Kalevala- ja rockmaustein. Ja akustisin soittimin.

Yhtyeessä soittavat Olli Varis (kitara, taustalaulu), Vesa Pisto (basso, laulu), Antti Pyykkö (rummut, udu, taustalaulu) ja Silvo Vatanen (huilu, quenat, taustalaulu). Sävellyksistä vastaavat pääosin Varis ja Pisto, sanoituksista puolestaan Pisto - yhdessä kappaleessa Eino Leino.

Sattuman yleisenä linjana ovat Piston pisteliäät ja ajatuksia herättävät tekstit, joille sekä aggressiot että seesteisyys eivät ole vieraita ja joissa pelimannit ja pingviinit kirmaavat rinta rinnan. Näitä korostavat Variksen ja Piston itsensä kynäilemät sävelmät, joista varsinkin kitaristi-Variksen sävellykset pitävät kuulijan tiukasti otteessaan rytmisesti kimuranteilla käänteillään. Mieleenpainuvimpia ovat Me, Malli mahtajilta, Pilvinen päivä ja Virsi. Viimeksimainitusta saattaa syntyä vielä melkoinen hitti, kunhan yleisö oppii sen upeat sanat - olisikin ollut mukava myös lukea Piston sanoituksia levynkansista. Omiksi suosikeiksini nousivat em. Me ja Virsi. Myös kollektiivisäveltämistä esiintyy. Kolmen kappaleen kohdalla tekijätiedoissa lukee säv. Pisto, Varis, Pyykkö, Vatanen. Nämä sävelmät ovat levyn aloittava Kinahmon pyhät jysäykset, päättävä Kinahmon kuutamo sekä Sorsala swing ja ne sisältävät pitkälti vapaan assosiaation pohjalta syntyneitä äänikollaaseja. Kinahmon pyhät jysäykset ja Sorsala swing voidaan mieltää myös introiksi niitä seuraaville kappaleille Me ja Malli mahtajilta.

Ettonen hengenheimolaisia kannattaa hakea ennemmin CMX:n ja Pohjannaulan kaltaisista yhtyeistä kuin Purppuripelimanneista tai monista Sibelius-Akatemian tuotoksista. Ettone on rockimpi kuin Purppuripelimannit, mutta selvästi metsäläisempi ja vinksahtaneempi kuin CMX. Kaikesta tästä huolimatta Ettone tuo havuntuoksuisen tuulahduksen rock-piireihin ja modernia otetta kansanmusiikin kentälle rakentaen siltaa näiden kahden musiikinlajin välille.

Juho Koiranen



Lauri Tähkä ja elonkerjuu orkesteri
Pistoja syrämmes
TAHKACD 004

Mattumaari / Ihana impi / Rieputa rallaa / Kruunun kahalehis / Saran markan fieterit / Niin kauan minä tramppaan / Maa on musta / Härmän raitilla /Eerinjärven rannalla, Isoo-Antti ja Rannanjärvi / Syrämmeni veri

Pohjanmaalta on viime vuosina tullut useita vauhdikkaita yhtyeitä. Yksi uusimmista on nimeltään Lauri Tähkä ja elonkerjuu orkesteri. Yhtyeen idea on säveltää uusiksi vanhoja pohjalaisia kansanperinnetekstejä hyvin rock-henkisiksi kokonaisuuksiksi, "rautalankamusiikiksi". Uskoisin, että yhtyeen jäsenet ovat kuunnelleet ahkerasti esim. Esa Pulliaisen ja Agentsien musisointia.

Levykannessa Elonkerjuu orkesterin jäseniksi on merkitty Lauri Tähkä (kitara, laulu), Simo Ralli (kitara, laulu), Antero Naali (basso, laulu), Lenni Paarma (rummut, laulu) ja Johanna Koivu (viulu, harmoni, laulu). Laulujen säveltäjinä ovat toimineet heistä kaksi ensinmainittua.

Olen radiosta kuullut useamman kerran hienon laulun "Eerinjärven rannalla". Cd:llä on myös kaksi muuta laulua, joissa on selviä hittibiisin aineksia. Avausraita "Mettumaari" on komea laulu toimivine kertoineen, samoin "Härmän raitilla". Kokonaisen cd:n rakentaminen on kuitenkin melkoinen urakka ja Lauri Tähkän orkesterilla on ollut sama ongelma kuin monilla muillakin uusilla yhtyeillä: materiaali on aika epätasaista ja mukana on myös heikompia esityksiä.

Kokonaisuutena kyse on kuitenkin energisestä, vauhdikkaasta kokoonpanosta, josta toivoisin koituvan vielä paljon iloa. Yhtyeen kokonaissaundi on yllättävän valmis, kitarat soivat kauniisti, basso ja rummut toimivat hyvin. Olisi hauska nähdä tämä yhtye joskus keikalla.

Hannu Virtanen



Tarujen Saari
Levoton hauta
SLC 007

Pirunpolska / Mullaksi maatumaan / Rouva Kuolema / Kaksi korppia / Vaivainen paimen / Riminin veljesmurhat / Hornanhenget / Koululaismurhaaja / Rihmala / Testamentti / Levoton hauta

Tarujen saari on mielenkiintoinen yhtye Hartolasta. Yhtye on alusta lähtien omannut oman persoonallisen linjan - se tavoittelee niin musiikissaan kuin esiintymisissään keskiaikaista tunnelmaa. Ohjelmistosta osa on vanhoja eurooppalaisia, suomeksi käännettyjä lauluja, osan ohjelmistosta yhtye on sanoittanut ja säveltänyt itse.

Tarujen Saaressa soittavat ja laulavat Kaisa Saari, Marja Tuhkanen, Mikko Mattlar, Tapio Matlar ja Vesa Vigman. Kaikki soittavat useita eri soittimia ja he kaikki ovat osallistuneet myös ohjelmiston tekemiseen.

On hienoa, että yhtye on löytänyt linjansa ja pysynyt siinä. Laulujen sovitukset ovat taitavasti laadittuja, monimuotoisia ja vaihtelevia. Levy tunnelma pysyy jännästi keskiaikaisena, vaikka välillä käytetäänkin hyväksi tämän hetken soittimia ja äänitekniikkaa.

Aina löytyy kuitenkin myös jotain, jota voisi kehittää. Tämäntyyppisessä musiikissa laulujen tarinat ovat hyvin keskeisellä sijalla ja jostakin syystä niitä on nyt aika vaikea seurata. Olisiko kyse osin sanoitustekniikasta, tekstien eteen olisi pitänyt tehdä vielä enemmän töitä? Myös laulusolistilla on erityisen suuri merkitys tämäntyyppisessä lauluissa. Kaisa Saari laulaa puhtaasti ja ilmeikkäästi, mutta välillä äänen väri ei ole paras mahdollinen. Olisiko kyse äänenmuodostuksesta? Ei olisi pahitteeksi, jos lauluun tulisi lisää tukea ja syvyyttä. Hannu Virtanen





Ukulele
Orkesteri Ukulele toimeenpanee tanssi-iltamat
KLL-01

Saarijärven Liisa / Kaksi kolpakkoa, neiti / Du schwartzer Zigeuner / Killin Miina / Elokuun yötaivas / Katja, aromaitten tyttö / Killinkosken polkka / Tappavat suudelmat / Alexander's Ragtime Band / Kaukomaita kohti / Merten maa / Mäenlaskussa / Kyllikki / Tinapoikain marssi

Virroilta tuleva Ukuléle ei ole niin uusi juttu kuin voisi luulla. Kyseessä on 1990-luvun soittajien henkiin herättämä virtolainen tanssiorkesteri, joka 1930-luvulla veti vertoja Dallapélle. Alkujaan Killinkosken VPK:n orkesterina soittaneen Ukulélen ensilevy julkaistaan kuitenkin vasta nyt.

1930-luvun iltamamusiikin elvyttäjinä ovat toimineet Pekka Hagelberg, Tero Korvenaho, Arto Viren (harmonikat), Rauno Ilvespakka (banjo), Antti Koiranen (viulu), Matti Valtteri Lehtinen (alttosaksofoni, laulu), Ismo Mäntysalmi (rummut), Arvi Niemelä (sousafoni), Harri Nieminen (trumpetti) sekä Kai Santala (tenorisaksofoni, laulu). Porukka on mielestäni saavuttanut ajan hengen kadehdittavan hyvin.

Levyllä kuultavat sävelmät ovat peräisin alkuperäisen Ukulélen nuottikansioista. Mukana on mm. M. Majan, Georg Malmstenin ja Viljo Vesterisen säveltuotantoa sekä R.R. Ryynäsen, K. Kaukon ja D. Parmasin sanoituksia. Omaksi suosikikseni levyltä nousee Irving Berlinin Alexander's Ragtime Band, jossa jokainen orkesterin jäsen saa vuorollaan sooloilla - myös sousafonisti Niemelä! Leppoisa meininki suorastaan säteilee jokaisesta sävelestä ja ryppyotsaisuus loistaa poissaolollaan. Samanlaista hyvää tuulta levittävät myös M. Majan Mäenlaskussa ja Kaksi kolpakkoa, neiti. Näistä jälkimmäisestä lauletaan usein vain yksi säkeistö, mutta tällä levyllä se on laulettuna kokonaisuudessaan.

Vakaviakin kappaleita toki löytyy, mutta sävelmät vaihtelevat juuri sopivassa suhteessa, jotta päällimmäiseksi jää hyvä mieli. Mutta näinhän se tansseissa kuuluukin olla. Mukaan mahtuu myös vanhanajan henkeä korostavaa soitinten rosoisuutta ja epävireisyyttä eli kyseessä ei ole mikään tarkkaan laskelmoitu tuote, vaan harrastus, jota näin levitetään kansan tietoisuuteen. Ajan henki on tavoitettu tiiviillä yhteistyöllä orkesterin elossa olevien alkuperäisjäsenten kanssa.

Levyn johdantopuheen kirjoittanut Matti Valtteri Lehtinen kehottaa kokeilemaan nouseeko tanssijalka. Kyllä näiden soittajien ja kappaleiden tahtiin tanssi jatkuu koko illan. Juho Koiranen