Doina Klezmer
Sorja Tanz

Sorja Tanz / Behusher Khosid / Lekho Neraneno / Der Gasu Nigun / Sirba / Freilachs / Mehta Shavota / Kairan Taksim

Doina Klezmer paljastaa jo nimessään, mistä on kysymys. Yhtye nimittäin soittaa klezmer-musiikkia, joka on yksinkertaisesti sanottuna "perinteistä itäisen Euroopan juutalaisten hää- ja yhteisömusiikkia". Klezmer soi siellä, missä ihmiset viettävät yhdessä aikaansa, olipa yhdessäolon tausta sitten hengellinen tai maallinen.

Klezmer on siinä mielessä erikoista perinnemusiikkia, että varsinkin nykypäivänä sitä voidaan soittaa, esittää ja tulkita monilla eri tyyleillä. Klezmer-musiikkia voikin kansitekstin mukaan ajatella "pikemminkin viuhkamaisesti avautuvana musiikillisena sukuna, kuin tarkkaan rajattuna perinnemusiikkina". Klezmerin monimuotoisuus selittyy muun muassa sen liikkuvalla historialla. Toisen Maailmansodan jälkeen juutalaisten hajaannuksen myötä, myös heidän musiikkinsa levisi ympäri maailmaa. Klezmer joutui näin kosketuksiin eri maiden perinnemusiikkien kanssa, sekoittui niihin, ja ideoita omaksuttiin puolin ja toisin. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana klezmer on vaihtanut vaikutteita myös länsimaisen taidemusiikin, jazzin ja rockin kanssa.

Klezmer-yhtyeen perinteiseen kokoonpanoon kuuluvat klarinetti, viulu, haitari, kontrabasso sekä mahdollisesti rummut. Nämä soittimet löytyvät klarinettia lukuun ottamatta myös Doina Klezmer-yhtyeestä, jossa viulua soittaa Hannu Vasara, harmonikkaa Markku Lepistö, kontrabassoa Sampo Lassila sekä lyömäsoittimia Tapani Jämsen. Perinteistä soitinvalikoimaa on ryyditetty vielä alttoviululla, ylä-äänihuiluilla, 10-kielisellä kanteleella sekä viola da gamballa.

Doina Klezmerin muusikot toimivat monilla musiikin alueilla klassisesta jazziin ja nykymusiikista etnoon. Muusikot ovat tuttuja esimerkiksi Radion Sinfoniaorkesterin, Avanti!:n, Nadan, Värttinän, Krakataun sekä Free Okapin riveistä.

Sorja Tanz -levyllä ohjelmisto koostuu sekä perinteisestä, yhtyeen sovittamasta klezmeristä että Sampo Lassilan säveltämästä uudesta klezmer-musiikista, jota voisi luonnehtia vaikkapa lisämääreellä "suomalainen". Lassilan sävellyksissä on kuultavissa suomalaisen kansanmusiikin vaikutteita sekoittuneena klezmerin ikiaikaiseen ytimeen, jossa kaipaus ja riehakkuus elävät rinta rinnan.

Doina Klezmerin Sorja Tanz on musiikkia, jossa vellovat rubatohaaveilut ja rytmiset kiihkoilut vuorottelevat. Musiikissa on samaan aikaan läsnä häilyvä ja läikähtelevä improvisaatio sekä perinteen jämäkkyys. Tuo kaksijakoisuus antaa kuulijan mielen liikkeille ja musiikkiin eläytymiselle sekä sopivan selkeät raamit että viettelevää vapautta. Mitätön asia ei liioin ole turvallisuuden tunne, joka syntyy siitä, että muusikot tietävät mitä tekevät. Tempointoilujakin kuuntelee rentoutuneena, kun asialla ovat instrumenttinsa taiturillisesti hallitsevat muusikot.Virtuoottiset revitykset tietysti loksauttavat suun auki, mutta parhaiten klezmeristä ja Sorja Tanz -levystä kuitenkin jää mieleen herkkä ja latautunut tunnelma. Muusikot onnistuvat hienosti välittämään klezmer-musiikin koruttoman kauneuden ja hämmästyttävän tunteiden kirjon. On uskomatonta, miten sama sävelmä voi olla yhdistelmä kaihoa ja ilonpitoa, naurua ja kyyneleitä. Sanat ovat kuitenkin köyhä väline tuo kaiken kuvaamiseen. Kuunnelkaa itse!

Marjo Jääskä



Järvelän pikkupelimannit
Johanneksen poikain sotiisi

TJJCD-0007

Johanneksen poikain sotiisi / Katrillintahti Kaustiselta / Puhkion Eliaksen masurkka / Marssi amerikkalaisesta nuottikirjasta / Hoppatahti FD / Kalevan polkka/ Järvelän siliavalssi / Murnutes

On kulunut 20 vuotta siitä, kun Järvelän pikkupelimannit perustettiin kaustislaisen kansantanssiryhmän, Kruusauksen säestysyhtyeeksi. On siis juhlan paikka ja mikäpä sen parempi keino juhlistaa tilannetta kuin julkaisemalla uudelleen ryhmän ensilevy Johanneksen poikain sotiisi.

Järvelän pikkupelimannien alkuperäiskokoonpanon muodostivat Järvelät Jouni (basso) ja Arto (viulu), Varilat Juha (viulu) ja Jarmo (viulu) sekä Alakotila Timo (harmooni). Tämä kokoonpano teki myöhemmin tietä JPP:lle, mutta ehti toiminta-aikanaan saavuttaa melkoista mainetta itsekin. Meriitiksi jäi ainakin pelimanniyhtyeiden Suomen mestaruus vuodelta 1982. Johanneksen poikain sotiisia on ilahduttava kuunnella kaiken huippuunsa tuotetun materiaalin välissä: rehellistä poljentoa eikä turhia krumeluureja. Viulut soivat hienosti yhteen, basso soittaa vakaata komppia ja harmoonin tämmäys on tarkkaa. Vasta viimeinen kappale Murnutes antaa vähän enemmän viitteitä siihen, mistä myöhemmin tuli JPP.

Levyn uudelleenjulkaisusta vastaa yhtyeen basisti Jouni Järvelä, joka on äänittänyt kaikki kappaleet alkuperäiseltä EP-levyltä ja uudelleenmasteroinut ne. Näiden operaatioiden lisäksi hän on päivittänyt levyn kappalejärjestyksen paremmin cd-julkaisuun soveltuvaksi. Kun tämän levyn näkee, on vaikea vakuuttaa itselleen, että tämä todellakin on cd - kiekko kun on halkaisijaltaan vain noin puolet normaalikokoisesta cd:stä. Mutta kyllä se on cd ja toimii vielä ainakin useimmissa laitteissa.

Koska käsillä levy on uudelleenjulkaisu, otetaan tämän arvostelun loppuun vielä muutama ote levyn ensimmäisestä arvioinnista, jonka kirjoitti Hannu Saha: Pikkupelimannien ulkoinen olemus on jäyhä, vakaa ja vakava: Arto, Jarmo ja Juha seisovat liikkumatta asennossa viulun jousen soutaessa lyhyen rytmikkäästi kuten verenperintö on opettanut, Jounin ja Timon säestys kulkee Järvelän kylän isommilta pelimanneilta opittuja latuja. Mutta soitto kulkee ja svengaa kuten aito kaustislainen pelimannimusiikki parhaimmillaan voi. - En voisi olla enempää samaa mieltä.

Juho Koiranen



Jonninjoutavat
Haikiaa ja haipakkaa

JJCD 020

Yhyren kerran polska / Liinukkavarsa / Pikkuinen lintu / Pirnalespolska / Meinasin, meinasin / Köyhän polska / Kun muistan kultaistani / Komian poijan polska / Eikä mulla kotua oo / Menneen viikon polska / Jos voisin laulaa / Entinen kulta / Näin niityn viherjän / Heilani / Mylläripoika / Uuren kullan polska / Vanhan kullan polska / Kuu se on taivaalla / Pirnalespolska (remix)

Lapualaissyntyiset Arto, Alpo, Antti ja Anssi Kotala sekä Jarmo ja Raimo Syväoja muodostavat lauluyhtyneen nimeltä Jonninjoutavat. Laulajina he ovat ilmeikkäitä kansanperinteen tulkitsijoita. Lauluyhtye on nyt muusikkoryhmän tukemana julkaissut cd:n nimeltä Haikiaa ja haipakkaa. Tekstit pohjautuvat eteläpohjalaiseen kansanperinteeseen. Levykansi on säveltäjän osalta salaperäinen, sillä siinä mainitaan laulujen säveltäjäksi vain Alpo E A.

Sävellyksissä on paljon yhteneväisyyksiä kansanmusiikkiin. Itse asiassa ennen kuin luin tarkemmin levykantta, ajattelin cd:n sisältävän eteläpohjalaisia kansansävelmiä. Monet laulut voisivat olla peräisin esimerkiksi Erkki Ala-Könnin kokoamista mainioista laulukirjoista.

Luulenpa, että Jonninjoutavat on suosittu esiintyjä omalla alueellaan - niin voimakas on cd:n pohjalainen tunnelma. Itse olisin kuitenkin kaivannut väliin haastavampia lauluja. Viisuja, joihin olisi etsitty vähän poikkeava kansanperinneteksti ja tehty siihen musiikillisesti persoonallisempi sävelmä.

Hannu Virtanen



KorpirastasEinari Vuorelan runoja säveltänyt Toni Edelman

Rockcd-5-2

Onnellinen vaeltaja / Soi laulu hiljaa / Vaeltaja / Pienellä huilulla huutelen / Hämyn silmä / Kulkurin kosinta / Koti-ikävä / Kuiskausten saari / On tyyni, vaikeneva illansuu / Ruusu / Laulajan elämä / Elegia / Jouluvirsi korkeuteen soi / Mä ymmärsin kaiken silloin / Purjeen alla / Vaeltajan yölaulu / Korpirastas

Pitkän linjan lauluntekijä Toni Edelman on säveltänyt sarjan Einari Vuorelan runoja. Vuorelahan oli jälkileinolainen runoilija, jota on kutsuttu myös Larin Kyöstin työn jatkajaksi. Runoilijana Vuorela oli hyvin kansanrunonomainen, samoin Edelman uusissa sävellyksissään. Kaikkiaan Korpirastas-levyllä liikutaan kuitenkin kansanmusiikin ja klassisen musiikin rajalla. Orkesterina toimii Jyväskylän kamariorkesteri ja orkesterisovitukset ovat laatineet Timo Alakotila ja Jaakko Salo.

Laulusolisteina levyllä ovat Edelmanin lisäksi Essi Vuorela, Eino Grön, Katri-Helena ja Sauli Tiilikainen. Kuoro-osuudet laulaa Serena-kuoro. Itse pidin eniten Essi Vuorelan, Sauli Tiilikaisen ja itsensä Edelmanin tulkinnoista.

Kokonaisuus on Edelmanin tapaan hyvin romanttinen. Orkesterisovitukset noudattavat laulujen tyylilajia, ne soljuvat kauniina ja tunnelmallisina. Kokonaisuutena levyn 17 laulua ovat kuitenkin hiukan puuduttava kokemus. Tyylilaji, niin sävellyksissä kuin sovituksissa, pysyy koko levyn ajan niin sanana.

Hannu Virtanen




Sakari Kukko
Virret

Valo, autuus / Jo vääryys vallan saapi / Koska valaissee kointähtönen / Taalainmaan karjamajoilta / Mun turvani ja toivoni / Matkamiehen mieli palaa /  Suo Jeesus, paras opettaja / Ah vuodata Herra jo henkesi / Oi Herra jos mä matkamies maan / On sydän hellä (mi rakastaapi) / On riemu kun saan tulla / Rauhas, Herra, yli maamme / Oi Herra, turva heikkojen / Pyhäaamun rauha

Minun täytyy myöntää, että suhtauduin Sakari Kukon Virret-levyyn aluksi sangen epäluuloisesti. Torjuntani perustui kahteen keskenään hieman ristiriitaiseen oletukseen. Ensinnäkin epäilin, että kokisin virsimelodioiden äärellä samankaltaista kiusaantuneisuutta, kuin joskus kokee tilanteissa, joissa joutuu kohtaamaan pakkouskonnollisuutta ja tyhjiä rituaaleja. Toisaalta pelkäsin, että virsien kaltaisiin, vahvoja elämyksellisiä muistoja ja tunteita herättäviin sävelmiin kajoaminen tuntuisi epämiellyttävältä liiallisen intiimiytensä vuoksi. Ennakkoluuloni osoittautuivat kuitenkin vääriksi; virsien työstäminen jazzotteella ei lopulta ollutkaan hullumpi idea.

Levyn neljästätoista melodiasta 11 on kansansävelmiä ja loput kolme ovat Mikael Nybergin, Joel Blomqvistin ja P.J. Hannikaisen säveltämiä. Suurin osa sävelmistä on virsikirjasta löytyviä virsiä ja mukana on myös muutama ns. hengellinen sävelmä. Jazz-asun levyllä saavat esimerkiksi karjalainen kansansävelmä "Koska valaissee kointähtönen", Mikael Nybergin säveltämä Oi herra jos mä matkamies maan sekä ruotsalainen kansansävelmä Taalainmaan karjamajoilta.

Virsiä esittävät levyllä saksofoneja ja huiluja soittavan Sakari Kukon lisäksi pianisti Samuli Mikkonen, basisti Ulf Krokfors sekä rumpali Mika Kallio. Kokoonpano toimii tasapainoisesti, ja myös sovitukset on tehty yhteistyönä.

Virret-levy on kiinnostava osoitus siitä, mitä tutuista sävelmistä ja niiden tunnelmasta saa irti kun uskaltaa lähestyä niitä uudesta suunnasta. Kukko kumppaneineen osoittaa meille, että tasapaksun hurskauden voi muuntaa intensiiviseksi mietiskelyksi tai että virsi voi kätevästi kääntyä myös tanssilliseen muotoon.

Virret-levyn jaksaa kuunnella keskittyneesti kerralla kokonaan, sillä kappaleiden sovitukset varioivat sopivasti. Muutamat sävelmät soitetaan koruttomasti ja pienillä keinoilla maustettuna. Toisissa taas lähdetään liikkeelle tavallisesti saksofonilla soitetun perusmelodian esittelystä, minkä jälkeen syöksytään kohti jazzsyövereitä. Itse pidän mielenkiintoisimpina levyn pitempiä raitoja, joissa edetään tarpeeksi kauas lähtökohdasta, sillä silloin myös kuulijan mielikuvitusta härnätään eniten.

Opettavaista on huomata se, miten melodiasta, jota aikaisemmin on pitänyt ärsyttävänä, kuoriutuukin kiinnostavia puolia. Toisaalta taas suosikkisävelmäkään ei menetä hohtoaan uudessa ympäristössä. Taalainmaan karjamajoilta soi yhtä koskettavana kuin ennenkin, eikä villisti käsitelty On sydän hellä -kappalekaan ole ydintään kadottanut.

Virret -levy onnistuu ihmeellisellä tavalla olemaan samaan aikaan tuttu ja vieras. Turvallinen ja outoudessaan kiehtova. Virsissä on läsnä mennyt ja tämä hetki. Sakari Kukko arvelee, että virsissä voi avautua nykyihmiselle "ehkä jopa valo, autuus". Hän voi hyvinkin olla oikeassa.

Marjo Jääskä



Markku Lepistö
Silta

Alku / Hermannin mollipolkka, Lapikaspolkka, Aution Matin polkka / Ruunankoski / Myrskylintu / Länsiranta / Mäläskän, Tallarin polskat / Concerto Diatonique / Kauhajoen valssi / Kuortaneen menuetti ja polska / Silta

Markku Lepistö on tuttu haitaristi monesta eri yhteydestä. Muun muassa Progmatics, Doina Klezmer ja Värttinä ovat saaneet väriä ja vahvistusta sointiinsa Lepistön soitosta ja sovituksista. Viimeisimpiä etappeja miehen uralla lienee Petri Hakalan kanssa tehty duo-levy Pelimannien jäljillä.

Uunituore äänite Silta on Lepistön soololevy. Soittopuolta ei kuitenkaan ole toteutettu soolona, vaan haitaristilla on soittoseuranaan mitä mainioin herrakatras: Petri Hakala, Jouko Kyhälä, Pekka Lehti, Janne Viksten, Tuomas Logren, Sami Koskela sekä Lassi Logren. Levyllä ovat pääosassa tietysti yksi- ja kaksiriviset haitarit, mutta myös kielisoitinosuudet soivat vahvoina ja edustavina.

Kansilehdessä Lepistö kertoo levyn kokoavana ajatuksena olleen Pohjanmaan, josta hän itsekin on lähtöisin. Voikin ajatella, että levyllä siltaa rakennetaan menneen ja nykyisen välille. Äänite nimittäin alkaa vuonna 1969 äänitetyllä harmonikkasoololla, jossa soittaa hyvin nuori Markku Lepistö. Ympyrä sulkeutuu levyn päätöskappaleessa, joka on äänitetty ensimmäisen raidan tavoin Kuortaneella Lepistön talossa. Vuosia esitysten välillä on ehtinyt kulua yli kolmekymmentä.

Lepistön omat sävellykset, joita levyn kymmenestä kappaleesta on kuusi, soivat sulassa sovussa trad. -sävelmien kanssa. Sävelletyt kappaleet ovatkin levyn kiinnostavinta materiaalia. Esimerkiksi lyyrisen kaunis "Länsiranta" soi kuulaana ja lempeänä. Taitavien muusikoiden tyylit nivoutuvat toisiinsa saumatta ja tuottavat yhdessä nautittavaa musiikkia.

Erikoisuuden vivahdetta on sävelmässä Concerto Diatonique, joka on myös Lepistön itsensä säveltämä. Kappale on konserttomaisuudessaan nimensä veroinen. Haitaristi on itseoikeutetusti teoksen solisti, joka konserttoperinteitä myötäillen esittelee virtuositeettiaan säestyksen tukemana. Hieno teos, joka tuo levylle mukavaa vaihtelua!

Silta-levy on miellyttävää kuunneltavaa. Soitto ja sovitukset etenevät sopivan selkeinä, vailla turhaa yrittämisen makua tai outoja kikkailuja. Musiikki on yksinkertaisen kaunista ja aurinkoista. Tämä on juuri sellaista rehellistä, hyväntuulista pelimannimusiikkia, jolle löytyy käyttöä niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä.

Marjo Jääskä



Mustarastas
Kiveen piirretty

SSCD 009

Lahjaksi saatu / Kulmakivi / Valveilla / Ihmeellinen Jumala / Marian vaellus / Vesipisara / Virsi 244 / Kiveen piirretty mies / Arkunkantajat / Aroin askelin / Kaipauksen kielellä / Kurjan rukous / Satama

Mustarastas on Espoossa toimiva gospelyhtye. Yhtyeen voimahahmo on Kari Haapala, joka on säveltänyt ja sanoittanut pääosan yhtyeen ohjelmistosta. Kaikkiaan ryhmässä soittaa ja laulaa kahdeksan henkilöä.

Mielenkiintoiseksi Mustarastaan musiikin tekee se, että musiikissa on paljon vaikutteita irlantilaisesta kansanmusiikista. Tämä sisältää mielenkiintoisen ristiriidan - onhan irkkumusiikki mielletty Suomessa voimakkaasti pubien, oluen ja viskinjuonnin, ei kirkon ja Jumalan piiriin.

Musiikillisesti irkkupoljento sujuu Mustarastaalta mallikkaasti. Erityisesti huomio kiintyy Laura Airolan raikkaasti soivaan viuluun.

Laulusolisteina levyllä toimivat Tiina Eloranta ja Rauno Lahti. He suoriutuvat osuuksistaan tyylikkäästi. Kaikkiaankin Mustarastaan musiikissa kuuluu soinnillisena ja rytmillisenä varmuutena ryhmän pitkä yhteissoittokokemus.

Kari Haapalan laulut ovat myös gospellaulujen kärkipäästä. Hän välttää niin sävellyksissään kuin sanoituksissaan gospelin pahimmat fraasit ja kaavamaisuudet.

Hannu Virtanen



Tradivaara
Kaikki soittaa

TDVCD01

Grönlundin Kustaan polkka/ Morgonpiggen / Arskan paras marssi / Holmlundin sottiisi / Voi kun mä saisin / Polska Gelotte / Kesävalssi / Katrilli Kivelästä / Holvastin polska / Pieni syyssoitto / Revontulihambo / Narrin elämää / Kaikki polskaa / Kymin papan katrilli

Tradivaara on suhteellisen tuore tuttavuus Kymenlaaksosta, vaikka yhtye onkin ollut koossa jo viisi vuotta. Tämä on kuitenkin osoitus siitä, että vaikka tietyt ryhmät pitävät vuodesta toiseen kärkisijoja kansanmusiikin saralla, pinnan alla kuohuu ­ ja kovaa.

Vaarallisen viisikon muodostavat Susanna Apo-Syrjänen (viulu, kantele, laulu), Aki Hietala (harmoni, haitari, laulu), Eero Kupias (viulu, laulu), Maija-Liisa Kupias (basso, laulu) sekä Petri Syrjänen (viulu, mandoliini, kitara, laulu). Ryhmän ohjelmisto koostuu pääosin tradeista, mutta joukkoon mahtuu myös aimo annos orkesterin jäsenten omia sävellyksiä. Kaikki sulautuu kuitenkin mainioksi kokonaisuudeksi, joka on levy nimeltään Kaikki soittaa.

Alussa oleva näennäinen viritystilanne purkautuu hienosti Grönlundin Kustaan polkaksi, joka vielä yltyy melkoiseen revittelyyn. Tradivaaran linja käy melko selväksi jo levyn alkupuolella, mutta ei onnistunut tappamaan ainakaan minun mielenkiintoa, vaan päinvastaisesti herätti sen valveunesta.

Sovitukset ovat hienovaraisia ja perinnettä kunnioittavia, mutta silti riittävän omaperäisiä. Ne ammentavat paljon ympäröivistä ilmiöistä, kuten esim. junan pillistä. Vääriäkään ääniä ei pelätä ­ tästä oivana esimerkkinä Holmlundin sottiisi.

Ainoa joukosta erikoisesti erottuva kappale ei mielestäni erotu kuitenkaan edukseen. Narrin elämää vaikuttaa kovin irralliselta levyn kappalevalikoimassa ollen sekä sävellyksellisesti ja sovituksellisesti kuin jonkun toisen yhtyeen ohjelmistosta (ainakin verraten julkaisun muuhun sisältöön ­ hyvä kappale sinällään). Muuten levyn kappalejärjestys on monipuolisesti vaihteleva ja mielenkiintoa ylläpitävä.

Yhtye soittaa todella hyvin yhteen. Soitinten hyvin harkittu vaihtuvuus parantaa entisestään levyn tunnelmia, kun yhdessä kappaleessa loistavan hallitsevana elementtinä ollut haitari loistaakin toisessa kappaleessa poissaolollaan. Samoin on hyödynnetty viuluarsenaalin vaihtuvuutta ­ toisissa kappaleissa kolme viulua on ehdoton edellytys, toisissa kolme olisi jo liikaa. Vahva komppipuoli on myös yksi Tradivaaran selviä etuja.

Kaikki soittaa on vahva ensijulkaisu vahvalta yhtyeeltä. Tradivaarasta hehkuu lämmin pelimannihenki, jonka suokin tarttuvan kaikkiin ohikulkijoihin.

Juho Koiranen



Outi Linnaranta: Väinämöisen nuorimmaiset. Viisikielisellä kanteleella Haapaveden tyyliin

Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston julkaisuja 8

Kansanmusiikkijulkaisujen vuoden avasi Outi Mantereen, os. Linnarannan toimittama Väinämöisen nuorimmaiset. Outi Mantere esittelee ja opettaa julkaisussa haapavetisen kanteleensoittaja Antti Rantosen (1877­1961) viisikielisen soittotyyliä ­ Suomessa ainutlaatuista sekatyyliä ­ sekä esittelee hänen ohjelmistoaan. Kirjassa ja oheis-cd:llä on runsaasti viiskielissävelmiä sekä Rantoselta että muilta haapavetisiltä kanteleensoittajilta ja osa niistä on ennen julkaisemattomia.

Kirjaa myy mm. Digelius Music Oy, Suomen Kansanmusiikkiliitto sekä Kansanmusiikki-instituutti.