Sateenkaari sydämessäni - A Compilation of Finnish Folk Music

AMFCD 2018

Koinurit: Kuortaneen polkka / Maija Karhinen: Ja se ilta / Seppo Sillanpää: Moon Madness / Tarja Merivirta: Kultani kanssa / Salamakannel: Tulikarin polkka / Ottopasuuna: Kalmukkisottiisi / Tore & Timppa: Livet i finnskogarna / Koinurit: Askon 3-rivinen / Veli-Matti Järvenpää: Pimpan polkka / Pinnin pojat: Satikainen, kirppu ja täi / Tarja Merivirta: Sateenkaari sydämessäni / Maija Karhinen: Lemmen käki / Veli-Matti Järvenpää: Unelmavalssi / Pinnin pojat feat. Kip Peltoniemi: Minnesota Tango / Tarja Merivirta: Matkamies / Veli-Matti Järvenpää: Houtskärin polkka / Koinurit: Softhead / Folkkarit: Pako Pohjanmaalta / Maija Karhinen: Petollisuus / Pinnin pojat: Jäähyväisvalssi

Sateenkaari sydämessäni on kokoelma suomalaista kansanmusiikkia sen monissa muodoissa. Selvästi ulkomaiseen levitykseen tarkoitetun levyn idea on varmaankin tutustuttaa tietämättömiä suomalaisen kansanmusiikin maailmaan.

On sitä opettelemista kyllä kotimaan tallaajallakin. Osa tämän kokoelman kappaleista julkaistaan ensi kertaa tällä levyllä ja lopuistakin löytyy sellaista materiaalia, jota ei välttämättä ole aiemmin kuullut.

Ennen julkaisematonta ohjelmistoa edustavat Maija Karhisen ja Tarja Merivirran kansanlauluesitykset. Laulujen sovitukset hipovat kansan-, iskelmä- ja rockmusiikin huteria raja-aitoja osoittaen myös iskelmäsanoitusten yhä läheistä yhteyttä kansanlaulujen kanssa.

Muun materiaalin voi jakaa kolmeen ryhmään: 1) perinnesävelmät, 2) erikoisryhmien edustajat ja 3) uusi tuotanto. Näidenkin edustus menee hieman ristiin kansanmusiikille tyypilliseen tapaan. Perinnesävelmien edustus on aika yksipuolinen, mutta silti tyydyttävä. Joukosta löytyy etupäässä kiperää polkkaa, ja muuten aiemmin julkaistun materiaalin joukosta löytyykin vain Pinnin poikien loistavasti esittämä salonkitanssisävelmänäkin tunnettu Satikainen, kirppu ja täi.

Erikoisryhmiä levyllä on edustettuna kaksi: amerikansuomalaiset ja suomenruotsalaiset. Näistä varsinkin amerikansuomalaiset kappaleet vievät huomion. Jääkin sellainen vaikutelma, että Toren ja Timpan Livet i finnskogarna on laitettu joukkoon pakon edessä ­ vain, jotta suomenruotsalaiset olisi edustettuna. Sieltäkin puolelta olisi löytynyt varmasti kiinnostavaa ohjelmistoa. Amerikansuomalaisuutta edustaa puolestaan kolme kappaletta, joiden joukossa on Hiski Salomaata, Kip Peltoniemeä ja Moon Madnessia. Uusi tuotanto (johon en siis laske jo mainittuja Merivirran ja Karhisen kappaleita) ei kokonaisuudessaan ole enää niin uutta. Kappaleet ovat kuitenkin hyvin valittuja ja edustavat uuden tuotannon selviä perinnejuuria. Ottopasuunan Kalmukkisottiisi, Folkkareiden Pako Pohjanmaalta, Veli-Matti Järvenpään Pimpan polkka ja Koinureiden Softhead pitävät yllä ajatusta, jossa perinnettä ylläpidetään luomalla uutta. Ja levyn päätteeksi sopii kuin nenä päähän Pinnin poikien Jäähyväisvalssi.

Kokonaisuutena tähän kokoelmaan olisi voitu käyttää hieman enemmän aikaa suunnitteluun. Kappaleet ovat kiehtovia, ja niiden järjestys jokseenkin sopiva, mutta levy edustaa silti vain murto-osaa suomalaisen kansanmusiikin laajasta kentästä. Ehkä juuri siksi onkin hyvä, että levyn alaotsikossa on käytetty epämääräistä artikkelia, sillä se jättää mahdollisuuden tehdä lisää kokoelmia, jotka kertovat taas lisää kansallisesta aarteestamme ja sen runsaudesta.

Juho Koiranen



Dans Brothers

DBCD-9712

Polska från södra Dalarna / Hambopolska från södra Dalarna / Vändlek från Grangärde / Springdans och bakmes från Rörbäcksnäs / Bakmes och pols från Idre och Särna / Polska från Älvdalen / Polska från Malung lugnare / Nåsföra, Polska från Malung raskare / Norsk mazurka från Transtrand / Polska från Transtrand / Polska från södra Ångermanland / Jämtpolska och bakmes från Ramsele / Slängpolska från Torp / Senpolska från östra Jämtland / Senpolska från Haverö, Torp / Gammelvänster / Polska från Kall, Torp, Mattmar / Polska från Kall, Torp, Mattmar / Gammelpolska från Föllinge / Bakmes från Lillhärdal, Hede / Storpolska från Vemdalen / Slängpolska från Enånger / Polska från Hogdal-Lom-meland / Polska från Skaftö 1 / Polska från Skaftö 2 / Slängpolska från Svanskog / Bakmes från övre Klarälvsdalen / Skuvpolska från norra Västmanland

Terveisiä naapurimaastamme Ruotsista ja vielä takavuosilta. Tämä levy julkaistiin jo 1997, mutta päätyi arvostelijan hyppysiin tammikuussa 2000 ja arvostelu julkaistaan nyt. Todellista pitkäjänteisyyttä siis.

Dans Brothers edustaa Ruotsissa hyvin tavallista kaksoisviulismia ­ tällä kertaa ilman muita soittimia. Tanssisäestäjinä koulutuksensa saaneet Åke Steinholtz ja Peter Westerlund hallitsevat soittimensa vakaalla ammattitaidolla ja kappaleita onkin mukava sekä kuunnella että tanssia.

Levy sisältää 28 kappaleen valikoiman ruotsalaisia perinnesävelmiä ­ enimmäkseen polskia. Levyn sisällöstä on vaikea sanoa muuta kuin bra gjort. Levyä on tuskin kuitenkaan tarkoitettu vain kuunneltavaksi, vaan etupäässä korvaamaan poissaolevat tanssisäestäjät harjoituksissa tai esityksissä. Tähän Dans Brothers sopiikin mainiosti ­ ainakin polskan ja muun kolmijakoisen musiikin osalta.

Levyn kansi toteuttaa kaikessa yksinkertaisuudessaan eräänlaista agentti- tai gangs-teriteemaa, jollainen oli esimerkiksi Progmaticsin mainiossa debyyttilevyssä. Kansikuvassa soittajien kainaloissa näkyvien viulukoteloiden sisältä paljastuu sisäkansissa vesipistooleja. Eniten Dans Brothersin imago on kuitenkin velkaa toisille veljeksille eli Blues Brothersille.

Polskan ystävälle ja tanssijalle Dans Brothers on varmaankin aarreaitta, mutta rivikuluttajalle levy on antoisinta tipoittain annosteltuna.

Juho Koiranen



Kiharakolmio
K3

AINCD 101

Makia elämä / Kaiturin polkka / Keltin kaiho / Iskenderi / Hautajaasvalssi / Menuetti nro 120 / Einarin polkka / Jenkkamonio / Nikolaksen valssi / Laurin katrilli / SaxMex / Kaura lakuaa!

Vähäriviset haitarit lyövät itseään läpi kuulijoiden tajuntaan, ja mikäs sen mukavampaa ­ ainakin kun esittäjänä on Kiharakolmio-nimen omaava yhtye. Näinä tasa-arvon aikoina hieman arveluttavan nimen omaava kokoonpano on kuulemma saanut nimensä siitä, kuinka alkuperäinen trio eli Antti Paalanen (vähäriviset haitarit), Timo Saukko (harmooni) ja Juhani Juma Lautamaja (kontrabasso) harjoittelivat tälläkin levyllä olevia kappaleita kolmiomuodostelmassa. Kokoonpano on sittemmin laajentunut mandoliininsoittaja Heikki Korkeakoskella, joka tuokin yhtyeen repertoaariin mukavan säväyksen.

Käytännöllisesti katsoen Kiharakolmion soittimisto muodostuu suomalaisen kansanmusiikin ehkä aliarvostetuimmista soittimista. Näillä soittimilla saa kuitenkin paljon aikaan ­ kuunnelkaapa vaikka Iskenderi, jossa hevikitaristiksikin tiedetty Korkeakoski vetäisee varmasti suomalaisen mandolinismin historiaan jäävän soolon, tai Keltin kaihossa oleva kontrabasson kimmopohjosmainen käsittelytapa. Antti Paalasen haitarit dominoivat levyn sisältöä ja harmooni tuo tietyn vakauden yhtyeen musiikkiin.

Keikoilla kuultavan soundin vaihteluksi on levylle kutsuttu myös vierailijoita. Antti Järvelän viulu sävyttää aloituskappale Makiaa elämää ja Petri Praudan säkkipilli (ehkä vähemmän yllättävästi, mutta sopivasti kuitenkin) Keltin kaihoa. Omissa sovituksissakin on löydetty mieluisia lainapaloja, kuten Einarin polkassa todennäköisesti Queenilta omaksuttu sointukulku tai Jenkkamonion alun mandoliiniriffi. Kannattaa kuunnella myös SaxMexin oivaltavaa sanoitustyötä.

Kiharakolmion kappalevalikoima koostuu Antti Paalasen sävellyksistä sekä muista kipaleista (tradit, muut säveltäjät). Kokonaisuus on kuitenkin hyvin hallittu, ja kappaleen alkuperästä riippumatta siinä on aina jotain kiharakolmiomaista. Myös levyn päättävä Kaura la-kuaa!, jonka Paalanen esittää yksin, on komeaa kuultavaa ­ mestariteos itseasiassa. Levyn K3-nimestä muodostuu tiettyjä mielleyhtymiä Himalajalla sijaitsevaan K2-vuoreen, jota tituleerataan maailman vaikeimmin kiivettäväksi vuoreksi. Kiharakolmion säveliin on kuitenkin helppo loikata mukaan, ja kun sinne pääsee, ei sieltä halua kovin pian pois.

Juho Koiranen



Jussi Asu

KICD 77

Naapurin Kaisa / Värinä tunteissa / Keuruun aseman rappusilla / Peräseinäjoen rannalla / Höyrykitaran blues / Lehtikuvaaja / Vanhanpojan laulu / Härän viimeinen häjy / Lammasrenki

Kansanmusiikki-instituutti on julkaisut cd:n, joka sisältää Jussi Asun säveltämiä ja sanoittamia lauluja. Asun laulut ovat kepeitä ralleja, joissa on sukulaisuutta Junnu Vainion lauluihin.

Cd lienee soinut hyvin Pohjanmaan radioissa. Asu havainnoi lauluissaan tyylipuhtaan kansanlaulajan tavoin omaa lähiympäristöään. Laulujen nimet kuten Keuruun aseman rappusilla tai Härmän viimeinen häjy kertovat jo paljon. Teksteissä on jonkin verran tasoeroja ­ paras ja hauskin on cd:n aloittava tuttu Naapurin Kaisa.

Melodisesti laulut ovat kansanlaulunomaisia ralleja, soinnutuksilla tai melodisilla äkkikäännöksillä ei todellakaan kikkailla. Lauluja on cd:llä vain yhdeksän, mukaan olisi mahtunut vielä muutama lisää. Asun levyä voi suositella kaikille niille, jotka pitävät rehellisistä mutta hiukan kömpelöistä kansanomaisista lauluista.

Hannu Virtanen




MeNaiset-Toorama
Mastorava

MNCD1

Mastorava / Päivän päästö / Kuulin äänen / Sinä saat / Tuijut tuijut / Mieli miehelle / Tytär syntyi, tyhjä syntyi / Kadamo moro / Vai vaedesj / Ehy vajja / Garojtj marjac / Mastorava

MeNaiset-lauluyhtye on kiinnostunut suomalais-urgrilaisesta kulttuurista. Mastorava-levyllä naiset laulavat omien sävellysten ja sovitusten lisäksi Toorama-yhtyeen kanssa mordvalaisia lauluja. Levy on omakustanne, mikä tuntuu hiukan oudolta. Kyseessä on nimittäin varsin kiinnostava ja uraauurtava äänite. Eikö levyä olisi voitu julkaista esim. Sibelius-Akatemian sarjassa?

Kuulin aikanaan ­ yli kymmenen vuotta sitten ­ ensimmäisen kerran Suomessa vastaavan tyyppistä ja tasoista, suomalais-urgilaiseen lauluperinteeseen perustuvaa naislaulua. Silloin esittäjänä oli Sibelius-Akatemian opiskelijoista koottu ryhmä, jossa oli jo mukana osin samoja laulajia kuin tällä levyllä. Ryhmä on kuitenkin vuosien myötä kehittynyt ja nykyisellään se on erittäin taidokas, jopa ainutlaatuinen.

Nykyisessä MeNaisissa laulavat Eila Hartikainen, Maari Kallberg, Maija Karhinen, Anneli Kont-Rahtola ja Anna-Kaisa Liedes. Tooraman kanssa yhtye esiintyy hiukan eri kokoonpanossa, sillä tämä osuus levylle on äänitetty jo vuonna 1997. Tooramassa laulaa viisi poikaa tai miestä. Jos kuulija ei ole koskaan kuullut mordvalaista kuorolaulua, hänelle on vaikea selittää, miltä MeNaisten ja Tooraman yhteisesiintyminen kuulostaa. Kyseessä on kuitenkin ainutlaatuinen äänimaailma, joka kannatta kokea.

Hannu Virtanen



Rimpparemmi The Band
The Dance of the Bear / Karhutanssi

Suma / Heinälatoilmiö / Ruunalaulu / Tsot Teazy / Otso / Geahba Juoilgi / Maisteri Ryhänen / Pyry / Häämarssi / Alfalssi / Gammal Torsin / Valssi Oravaisista

Harvoin saa käteensä levyn, josta on vaikea keksiä huonoja puolia. Rovaniemellä toimivan kansantanssiryhmän Rimpparemmin yhtyeen julkaisema cd on kuitenkin tällainen. Kun miettii, mihin tarkoitukseen ja missä ympäristössä musiikki on tehty, on todettava, että Karhuntanssi on varsin onnistunut kokonaisuus.

Yhtyeessä soittavat Tommi Asplund (viulu, nyckelharpa), Jukka Hannula (hanurit), Sami Kurppa (klarinetti), Jussi Kurra (mancocello, mandoliini), Hannu Oskala (basso ym.) ja Minna Siitonen (harmooni). Lisäksi levyllä laulavat Petri Kauppinen, Sanna Miettunen, Elli Maarit Helander ja Minna Siitonen.

Tanssiproduktioiden musiikista tehdyt levyt ovat helposti hiukan puuduttavaa kuunneltavaa. Musiikkihan on mietitty toimivaksi tanssin kanssa ja siksi se ei välttämättä sisällä levyltä kuunneltuna kuuntelijalle tarpeeksi virikkeitä. Rimpparemmin yhtyeen musiikissa riittää kuitenkin yllätyksiä. Menevien instrumentaalien välissä tuleekin kokeilevia, mielenkiintoisia lauluosuuksia, myös joikua. Vauhdikkaitten ja rauhallisten raitojen rytmi on tarkkaan mietitty, soitto on puhdasta ja taidokasta. Suosittelen! Yksi vuoden onnistuneista kansanmusiikkilevyistä.

Hannu Virtanen



Petri Hakala ja Markku Lepistö
Pelimannien jäljillä

Taklax / Tähtipyörä / Suksitehtaan sottiisi / Aarnio / Mäkeläänen ja Tallari / Einari / Kaukana lännessä / Botnia / Haudanmaa ja Peli-Jussi / Paavokallion Martti / Hääpolska / Korpiselkä

Petri Hakala mandoliineineen ja Markku Lepistö haitareineen ovat lähteneet uudella duolevyllään kulkemaan pelimannien jäljillä. Pienimuotoisuuta korostavat duolevyt tuntuvatkin olevan jonkinlainen trendi kansanmusiikkipiireissä. Yhteistyötä ovat tehneet muun muassa Timo Alakotila ja Maria Kalaniemi, Alakotila ja Karen Tweed sekä Kalaniemi ja Sven Ahlbäck.Levyn nimi antaa jo paljon tietoa sisällöstä. Hakala ja Lepistö ovat vaeltaneet tunnettujen pelimannien jäljillä ja löytäneet kiinnostavia sävelmiä sovitettavaksi ja esitettäväksi. Levyn kappaleista kaikkiaan seitsemän on peräisin vanhojen mestareiden ohjelmistoista. Sävelmiä on mm. Johan Erik Taklaxilta, Elias Tallarilta, Matti Haudanmaalta ja Tauno Aholta. Viisi levyn raidoista on puolestaan muusikoiden omia sävellyksiä: kolme Petri Hakalan ja kaksi Markku Lepistön.

Kaksistaan soittaminen ei ole aivan yksinkertaisinta mahdollista musiikin tekoa. Voisi ajatella, että on helpompaa sovittaa soittonsa vain yhden ihmisen kanssa kuin sulautua kokonaiseen isoon yhtyeeseen. Duossa vaikeus voi kuitenkin olla siinä, että tasapainottava elementti puuttuu. Molemmat osapuolet ovat paljaina, ja heikkouden hetket kuuluvat armotta, kun ympärillä ei ole massaa pehmittämässä. Hakala & Lepistö -duolla heikkouden hetkiä ei kuitenkaan ole. Soitto on tiukan yhteenhitsautunutta, tarkkaa ja tasapainoista. Kuulijan kannalta yksinkertaisesti sanottuna nautittavaa!

Yksi duosoiton hienouksista on mielestäni keskustelevuus. Soittimien vuoropuhelunomainen vuorottelu antaa sopivasti tilaa erilaisille soinneille. Soolo-osuudet ja säestyskuviot vaihtelevat, ja usein soittimet esiintyvät tasavahvoinakin. Välillä voi kuulla kaksinkamppailun sukuista kisailua, välillä parhaiden ystävysten sanailua. Toisinaan sävelkulut kietoutuvat toisiinsa köynnöksen lailla, toisinaan pyrkivät eri suuntiin.Pelimannien jäljillä -levyn henki on hyvin kamarimusiikillinen. Tätä piirrettä korostaa esimerkiksi mietiskelevä ote, joka usein muodostuu tempojen kanssa pelaamisesta. Monet kappaleista alkavat kuin hiukan epäröiden ja vasta vähitellen saavuttavat lopullisen temponsa ja samalla myös intensiviteettinsä. Myös nyansointia käytetään taitavasti hyväksi. Muusikot uskaltavat sekä kuiskata että huutaa!

Petri Hakalan ja Markku Lepistön kaltaisten varmaotteisten ja taitavien muusikoiden levyn kuunteleminen on silkkaa sunnuntaita. Muusikot tuntuvat kokonaan olevan teknisten ongelmien yläpuolella. Taituruus ei kuitenkaan Hakalan ja Lepistön tapauksessa muutu itsetarkoitukseksi ja tukahduta henkevyyttä, vaan kannattelee sitä. Ihastuttava levy!

Marjo Jääskä



Kyrkslätts Spelmän - Kirkkonummen Pelimannit
Vind i seglen - Tuulta purjeisiin

Spelmanspojkarnas marsch / Sommarkväll i hagen / Polka - potpurri / Vals-potpurri / Schottis / När kronan dansas av bruden - polkapotpurri / Vind i seglen -vals / Hambo / Majbo-schottis / Midnattstimmen-vals / Snoa i tysk stil / Mazurka på farstukvisten / Månskensdrömmar / Vekkulin purjehdusretki / Hopp masurkka / Långbacka schottis / Järnö-vals / Me tahdomme - häävalssi / Springpolka / Pulkus masurkan / Kallionsaaren valssi / Ålandspolkan

Kirkkonummen pelimanneilla on samanlainen syntyhistoria kuin monella muullakin pelimanniyhtyeellä. Myös kirkkonummelaiset musikantit saattoi yhteen tärkeä kansallinen kansansivistysinstituutio, kansalaisopisto. Kansalaispiston ryhmänä Kirkkonummen pelimannit toimi vuodesta 1984 lähtien, ja vuonna 1993 yhtye rekisteröityi omaksi yhdistyksekseen.

Kirkkonummen pelimannit on kulkenut jo varsin pitkän taipaleen, eivätkä muusikot ole noviiseja levytyspuolellakaan. Vind i seglen - Tuulta purjeisiin -levy on nimittäin jo ryhmän kolmas. Levyllä kuulijaa hemmotellaan runsaalla materiaalilla, raitoja on peräti 22. Sävelmät jakautuvat kahteen ryhmään. Levyn alkupuolella kuullaan trad.-sävelmistöä ja 1920 - 1960-luvulla vaikuttaneen Elis Sundelinin sävellyksiä. Loppupuolella esiin pääsevät nykypäivän kirkkonummelaiset säveltäjäpelimannit. Levyllä säveltäjinä esiintyvät Göran Löfman, Juhana Nevalainen, Veikko Huuskonen sekä Per Olof Munck, joka toimii Kirkkonummen pelimannien johtajana ja on myös sovittanut levyn trad.-melodiat.

Ryhmän edellinen levy oli nimeltään Dans i byn - Kylällä tanssitaan. Otsikko viittasi yhtyen järjestämiin samannimisiin tanssi-iltoihin. Myös uudella levyllä tanssillisuus kuuluu vahvana. Sottiisit, valssit, polkat ja masurkat seuraavat toisiaan vakuuttavana ja tanssilattialle kutsuvana sarjana. Soitto soljuu sujuvasti ja jouhevana, eikä sovituksissa ole turhaa kikkailua, joka suotta vain hiertäisi tanssikengässä.

Kokoelmista kaivetut vanhat sävelmät ja uudet sävelletyt pelimannikappaleet soivat levyllä sulassa sovussa, eikä siirtymää tähän päivään selkeästi huomaa. Perinteinen pelimannimeininki tuntuu olevan voimissaan, mikä on jo sinänsä arvokasta. Tärkeää on tietysti luoda uutta ja yhdistellä vanhoja ideoita persoonallisella tavalla, mutta yhtä arvokasta on kuitenkin pysytellä perusasioiden äärellä, muistuttaa niiden voimasta ja ehkä hankkia niille uusia ystäviä. Tämä on ilmeisesti juuri yksi Kirkkonummen pelimannien tavoitteista. Yhdistyksen päämääränä kun kansitekstin mukaan on ylläpitää kiinnostusta pelimanni-musiikkia kohtaan Kirkkonummella. Tätä tavoitetta tukee hyvin levytekstien runsas informaatio. Kuuntelu saa uutta tuulta, kun musiikista nauttimisen lomassa voi lueskella faktaa vaikkapa kirkkonummelaisista pelimanneista tai paikkakunnan sävelmien keruusta. Hyvä kokonaisuus!

Marjo Jääskä



Timo Väänänen
Matka - Voyage

Hullupolska / Elviira / Taikuri / Sadeikkuna / Riposti / Talvituuli / Enhän tiennyt / Matka / Kunnaat / Riposti remix

Kanteletaituri Timo Väänäsen uusi levy on otsikoitu nimellä Matka - Voyage. Levy onkin retki uuteen, pääosin tuntemattomaan, osin tutulta kuulostavaan sointimaailmaan, sillä äänitteellä soi ensimmäistä kertaa sähkökantele. Levyn nimen kannustamana voikin pohtia sitä, miten pitkä matka on tultu niistä ajoista, jolloin kanteletta väsäiltiin hauen leukaluusta. Kansallissoittimemme on kokenut monia kehitysvaiheita, ja tällä kertaa etappina on sähköistetty, muotoilultaan ja väritykseltään räväkkä, moderni soitin.

Sähkökanteleen on kehittänyt ja muotoillut toisen polven kanteleenrakentaja Hannu Koistinen. Soitin muistuttaa konserttikanteletta kielistöltään ja vipumekanismiltaan. Soitin on kuitenkin kokopuinen, ja sähköinen soinninvälitys on mahdollista sisällä olevan kontaktimikrofonin avulla. Sähkökitaran kanssa sukulaisuus on ilmeinen.

Matka-levyllä kuulija saa ihmetellä uuden soittimen sointeja kymmenen sävelmän verran. Sähkökantele on luonnollisesti pääosassa, vain kahdella raidalla sointeja värittää laulullaan Anita Lehtola-Tollin. Lisäksi Ville Hyvösellä on ollut sormensa pelissä Riposti Remixissä, joka kuullaan levyn lopetuskappaleena. Levyn musiikki on yhtä trad.-melodiaa lukuun ottamatta Timo Väänäsen säveltämää. Anita Lehtola-Tollin on merkitty toiseksi säveltäjäksi kahteen kappaleeseen.

Levystä jää päällimmäisenä mieleen kaksi asiaa: leijuvuus ja rytminen tiukkuus. Ensiksi mainitun yhdistääkin luontevasti kanteleen sointiin, myös siihen sähköiseen versioon. Koko levystä tulee hyvin ilmava olo. Aivan kuin musiikki kantaisi kaiken arkipäiväisen yli. Perspektiivi muuttuu kummallisella tavalla, ja äkkiä tuntuu huimaavasti siltä, kuin katselisi ihmisten puuhia yläilmoista käsin. Ei kuitenkaan niin, että asenne olisi ylimielinen, vaan pikemminkin kutsuva. Tulkaa tekin tänne!, tekee mieli huutaa teille siellä alhaalla.

Onneksi musiikki ei kuitenkaan ole pelkkää leijailua. Maan pinnalle vetävät sopivasti napakat koputtelut ja muutenkin maukkaasti svengaava rytmiikka. Iso osa levyn viehätystä perustuu toistoon, joka hypnotisoi ja ottaa valtaansa. Transsiin viettelee esimerkiksi Riposti-niminen kappale, jossa toisaalta kuulen konevitsan kirkonkellojen kaikuja, toisaalta flamencotanssijoiden tiukanylpeitä napsutuksia.Levyn musiikki on kansitekstien mukaan syntynyt noin vuosi sitten Katalonian rannikolla Espanjassa. Minusta todella tuntuu, että jotain auringosta on imeytynyt säveliin ja sointeihin. Tämä levy on oivallista lääkettä marraskuiseen alakuloon. Kannattaa kokeilla!

Marjo Jääskä