Tämä sivu on osa Kansanmusiikkiliiton arkistoa.
Uudet sivut sijaitsevat osoitteessa: www.kansanmusiikkiliitto.fi





Myllärit
A VOI VOI! Karelian Fever
JJVCD-02

Laulaja / Kulkijapojan rakkaus / Neitsykkäine / Canary Bird / Sotaväkeen / Lähtin minä mäele / Mitä miul on mielessäin / Suna River / Dry Gin / Katkera kaipaus / A voi voi! / Samakonkka / Kun aurinko sijan saa

Petroskoilainen Myllärit jatkaa tutuksi tulleella linjallaan: lauluja kolmella kielellä (suomi, karjala, venäjä) seitsenhenkisen orkesterin tarkkaan hioutuneen yhteissoiton siivittämänä. Mylläreiden taidokas musisointi vie mennessään.

Uusi, kauan odotettu levy pitää sisällään monilta keikoilta tuttuja kappaleita. Tämä on sekä etu että haitta. Useimmat kappaleista ovat jo keikkahittejä, joten niitä kuunnellessa innostuu ja niitä jaksaa kuunnella useampaankin kertaan. Toisaalta, levy tarjoaa hyvin vähän sellaista mitä ei olisi jo kuullut käytyään parilla Mylläreiden keikalla. Eniten yllättävyyttä oli kappaleessa Suna River, jonka muista kappaleista poikkeava tahtilaji piti ainakin minut varpaillani. Toinen ilahduttava asia oli viulisti Tatyana Umnyakovan levydebyytti yhtyeen laulusolistina, joskin pesti kesti tällä kertaa vain yhden kappaleen ajan.

Mylläreiden sävellyksissä ja sovituksissa on aina ollut omaperäinen ote. Instrumentaali Dry Ginissä on kylläkin havaittavissa selviä irlantilaisvaikutteita, mutta silti siinä on jotain ²myllärimäistä². Katkera kaipaus on puolestaan saanut sanoihin hyvin sopivan sävelmaiseman. Ikäväkseni voin kylläkin havaita tietynlaista urautumista, joka saattaa tulevaisuudessa vaikeuttaa eri kappaleiden yksilöllisten piirteiden esiintuomista. Missä muuten ovat mukaansatempaavat, rivakkatempoiset katrillit, jollaisia oli kummallakin Mylläreiden aiemmalla levyllä?

A voi voi! Karelian Fever- levy on tasapainoinen kokonaisuus, joka esittelee Mylläreiden nykysoundin erittäin hyvin. Mutta ovatko Myllärit löytäneet kaiken sen mihin he kykenevät vai onko heillä vielä ässiä hihassaan? Sen kuulemme seuraavalla levyllä.

Juho Koiranen



Pekka Lehti
Outo voima
AICD001

Ensimmäinen päivä / Vainajalan tango / Sarastus / Pohjantappi / Vahva / Päivölä / Veijo / Eskolle

Värttinän basistina tunnetuksi tullut Pekka Lehti pyysi muutamaa ystäväänsä mukaan tekemään levyllistä duettoja. Samalla hän tuli luoneeksi säveltarinan, joka kahlitsee kuulijansa hämmästelemään niin myyttisen kuin arkisenkin elämän kulkua.

Kappaleet on kansitekstin mukaan äänitetty paikoissa, jonne kiire ei yllä. Tämä myös kuuluu. Vaikka esimerkiksi aloitusraita Ensimmäinen päivä on hyvinkin shamanistinen, voi soitossa havaita levollisuuden tunteen. Sarastus puolestaan on sellainen kappale, jota voisin kuunnella vaikka joka aamu herätessäni.

Yhteistyökumppaneiden kaarti on hyvin nimekäs: Sanna Kurki-Suonio, Wimme Saari, Jarmo Saari, Arto Järvelä, Timo Alakotila ja Riitta Kossi. Kappaleista suurin osa on Lehden omia sävellyksiä ja kunkin yhteistyökumppanin kanssa sovitettuja. Ainoastaan Vahva on Arto Järvelän kynästä, mutta Lehti on tuonut senkin sovitukseen oman panoksensa. Levy on kuitenkin alusta loppuun kokonaisuus, jonka lumossa ei välttämättä edes havaitse kappaleiden välisiä taukoja. Materiaali olisikin ihanteellista kuunneltavaa kesäisenä yömyöhänä konsertissa, jota aplodit eivät halkoisi.

Pekka Lehden levyn ²outo voima² on rauhallinen ja kiireetön sävelmaisema, jota kuunnellessa korva lepää ja haluaa levätä toistekin. Eikä lentämiseen mitään siipiä tarvita ­ vain hyppysellinen outoa voimaa.

Juho Koiranen





Iso karhu
TEXCD 035


Rakkaani tulee / Tule kanssani ulos / Rakkaudesta sairas / Missä on hän? / Olet vienyt sydämeni / Vain yksi / Viiniköynnös versoo / Rakkaus on väkevä kuin kuolema / Elä itke neito rukka / Hannan laulu / Tie auki taivasta myöten

Hannu Virtanen on rohkeasti tarttunut arvokkaaseen tekstiin ja säveltänyt kahdeksan laulun sarjan Laulujen laulun runoihin. Laulusarjan lisäksi levyllä on kolme muuta laulua, joista kaksi on sävelletty perinnetekstiin ja yksi Aleksis kiven runoon.

Cd on uuden, Iso Karhu -yhtyeen ensimmäinen. Yhtye on mielenkiintoinen ryhmä kansanmusiikki-, rock- ja jazz -kuvioissa vaikuttaneita muusikoita. Levyllä soittavat ja laulavat Maija Karhinen, Taito Hoffrén, Timo Alakotila, Lassi Logrén, Tuomas Logrén, Ilkka Tirkkonen, Timo Tuppurainen sekä Hannu Virtanen itse. Soitinvalikoima on monipuolinen; levyllä soivat muun muassa tuuba, haitari, nyckelharpa ja bouzouki.

Levyn tuottajina ovat toimineet Timo Alakotila ja Tuomas Logrén, jotka vastaavat myös sovituksista. Äänitys- ja miksauspuolella työskentelivät lähinnä "kevyen musiikin" yhteyksistä tunnetut Speedy Saarinen, Dan Tigerstedt sekä T.T Oksala.

Ison Karhun cd:n sointi on ilmava. Vaikka mukana on sähköisiä soittimia, levyn henki on silti pääasiassa akustinen. Tätä tunnelmaa tukee erinomaisesti esimerkiksi Maija Karhisen kuulas laulu, joka sopii erityisen hyvin raamatullisiin rakkauslauluihin.

Ison Karhun musiikki on aurinkoisen leppoisa soppa, johon on sekoitettu monenlaisia tyylejä ja vaikutteita. Minun nenäni haistaa voimakkaimmin kansanmusiikin ja varsinkin laulelman aromit. Ison Karhun Cd on täynnä ärsyttämätöntä, sileää musiikkia. Siellä täällä välähtää nopean hetken ajan annos hurmoksellisuutta, mutta kokonaisuus pysyy kuitenkin hillittynä. Riippuu kokonaan kuulijan mielialasta kääntyykö seesteisyys laimeudeksi vai onko Ison Karhun musiikki ihana rauhoittava saareke keskellä hälyä ja epävarmuutta.

Marjo Jääskä





Sinikka Kontio: Marian suru
Pääsiäisen tapahtumia vuoden 1701 virsikirjan sävelin ja sanoin
HY-CD 011
Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston äänitteitä 32

Jesu, sinun vaivas kovat / Seitsemän sanaa ristillä / Suruteema 1 / Ah, suru suur´/ O, Jesu, elämän Herra / Ah Herra Krist´! / Suruteema 2 / Jesus kuolluis´ ollesans` / Tiellä 1 / Syntinen ja Jeesus keskustelevat / Tiellä 2 / Ah Jesu, pysy tykönäm´ / Lohdutukses makeus surullen on huojennus / Mun silmän´, käten´ nostan / Herra, sinä pyhä kuitenkin / Oi rakkain Jeesukseni / Suruteema 3 / Ken muistella, kanss´ katsella näit´ ilman itkutta taitaa

Sinikka Kontion levy sisältää virsiä vuoden 1701 virsikirjasta. Mukana on kuitenkin myös kaksi virttä 1800-luvun virsikirjoista. Useimmat virret Kontio laulaa yksin, joissakin on mukana muita veisaajia. Osin mukana on myös soittimia, joita soittavat Eero Grundström (harmooni), Paroni Paakkunainen (saksofoni) ja Ahti Soininen (viulu). Kokonaisuus on koottu niin, että CD:llä käydään läpi pääsisäisen tapahtumat paljolti Maria Magdaleenan näkökulmasta.

Kontion levy on tämän virrenlauluperinteen hienouksien taltiointia. Parhaimmillaan levy on myös musiikillisesti upeaa kuultava. Erityisesti tuttu "Oi rakkain Jeesukseni" kohoaa levyn loppupuolella hienoihin tunnelmiin.

Tällainen veisuuesitys voisi olla vaikuttava esitys myös konsertissa kuultuna. Kokonaisuutta pitäisi kyllä jonkin verran lyhentää (esim. laulettavien säkeistöjen määrää), mutta muuten Marian suru -levy toimisi uskoakseni esimerkiksi pääsiäisen ajan kirkkokonserttina.

Hannu Virtanen



Slobo Horo: Divane

ZENCD 2070

Dzingo / Stojne / Mente / Hora Lautareasca / Osman Aga / Semah / Dostlug rägsi / Divane gönlym / Zbogom / Sahane Gözler / Säkhra gözeli / Emin Duraku

Suomessa on useita muusikkoja, jotka ovat "hurahtaneet" jonkun muun kulttuurin musiikkiin. Tällainen on mm. Tero Toivanen, joka innostui kuubalaisesta son-musiikista niin, että muutti pysyvästi Kuubaan. Vastaava tapaus on Slobo Horon johtaja Jarkko Niemi, joka jo yli kymmenen vuoden ajan on omistautunut Balkanin musiikille. Niemi ei kuitenkaan ole muuttanut Balkanille asumaan van pyörittää yhtyettä ja muita musiikkiin liittyviä hankkeitaan Tampereelta käsin.

Slobo Horon uutuuslevy on nimeltään Divane. Levykansi sisältää aika vähän tietoa ja siksi en osaa sanoa, millä kielillä levyllä lauletaan ja mistä alueilta laulut ovat. Käsittääkseni pääosa niistä on kuitenkin alkuperältään serbialaisia tai albanialaisia lauluja. Jarkko Niemi toimii laulusolistina sekä soittaa myös sähkökitaraa ja viulua. Kaikkiaan yhtyeessä soittaa kahdeksan muusikkoa.

CD:n musiikki ei juuri kuulosta siltä, miltä balkanilaisen perinteisen musiikin olettaa kuulostavan. Yhtyeen sointi on aika raskas, esim. rumpuja on käytetty varsin voimallisesti lähes kaikissa lauluissa. Olisiko soinnillisesti kyseessä enemmänkin Balkanin tämän hetken kevyt musiikki? Virtuoosimaisuutta levylle kaipaisi lisää. Sovitukset ovat niin raskaita, että soittajille ei oikein jää tilaa taitojensa osoittamiseen.

Pieni ongelma on myös Jarkko Niemen lauluosuuksissa. Hän osaa fraseerata taitavasti ja hän löytää myös tulkintoihinsa paljon eri sävyjä. Toisaalta on kuitenkin niin, että hän ei laulajana ole erityisen karismaattinen.

Hannu Virtanen





Tötterssön
TJJCD-0006


Wei-Hai-Wei / Luulot pois / Bugariäijän kosto / Johanneksen polkka / Vapaa Venäjä / Esanssivalssi / Puukhollari / Humpulijussi / Natives of Veteli / Piknik /Salonkylä / Luurankojenkka / Jouperin Jukki saunassa

Tötterssön on kuuden nuoren miehen yhtye, joka on iskenyt nuorisoon komeetan lailla, mutta kohonnut kiintotähdeksi varsin lyhyessä ajassa. Basisti Antti Perälä, kitaristi Vesa Laasanen, tämmääjä Esko Järvelä sekä viulistit Juho Puronaho, Kyösti Järvelä ja Valtteri Valo muodostavat jo nyt kansanmusiikkibailubändien ehdottomaan eliittiin kuuluvan ryhmän, jonka esiintymisistä ei monella ole ollut pahaa sanaa sanottavanaan.

Tötterssönin levyn tulisi ainakin kuulua jokaisen polkkaystävän toivelevyjen joukkoon, niin vahvasti polkka hallitsee tätä äänitettä. Polkat ovat nopeita (siis todella nopeita) eikä levyllä muutenkaan liiaksi hempeillä. Kappaleita ei ole sovitettu paljoa, mutta kappaleiden kikat yllättävät ja ilahduttavat joka kuuntelukerralla.

Tötterssön olisikin naurettavan helppo leimata pelkäksi polkkayhtyeeksi, mutta arvio osoittautuisi ainakin osittain vääräksi. Kansitekstissä yhtye myöntää tosin painottavansa ohjelmistossaan polkkaan, mutta mukaan mahtuu niin jenkkaa kuin valssiakin. Yhtyeen jäsenet myöskin laulavat, kuten esimerkiksi kappaleet Wei-Hai-Wei ja Vapaa Venäjä osoittavat. Kyösti Järvelän ja Antti Perälän sävellys, jo legendaksi muodostunut Natives of Veteli puolestaan svengaa kuin hirvi (erästä matkapuhelinmainosta lainatakseni).

Vaikka Tötterssön onkin hyvin omavarainen kokoonpano, eivät he silti ole unohtaneet ystäviään. Muun muassa Loksutadasta ja Biedermeier pojkarista tuttu Pekko Käppi vierailee levyllä tulkiten tragikoomisen Luurankojenkan. Tötterssön on kansanmusiikin ²poikabändi², joka ei tingi menosta ja meiningistä. Kun kuuntelette levyä, saatte kuultavaksenne saman nuoren draivin ja energian, joka hallitsee myös yhtyeen lavaesiintymisiä. Nauttikaa.

Juho Koiranen



Vimpelin Väinämöinen

KICD 70

Joutsen / Suvinen ystävä / Vimpelin myllyt / Vävy-Erkin Pietarinmatka /Kesäillalla ihanalla / Ulriikan laulu / Ulriikan häät / Morsiamenryöstö / Tippuu tippuu / Turun laulu / Rakkaani tule vuorille / Surullinen syyslaulu / Columbia-joki / Korkea veisu / Inkerin laulu

Vimpelin Väinämöisen eli kansanlaulaja Eeli Kivisen (1900-1990) innostavaa ja ihmeellistä tarinointia voi nyt kuunnella CD-levyltä. Aloite levyn kokoamiseen tuli Vimpeli-seuralta ja äänitteen toteutuksesta vastasi Kansanmusiikki-instituutti.

Levyn materiaali on koottu vuosina 1967-1977 Vimpelissä, Helsingissä ja Kaustisella tehdyistä äänityksistä. Kansanmusiikki-instituutin ja Vimpeli-seuran kokoelmien lisäksi lauluja on löytynyt levylle Yleisradion arkistosta ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistosta sekä Love Recordsilta, joka 1970 -luvun alussa julkaisi LP:n "Vimpelin Väinämöinen".

Eeli Kivinen on ennen kaikkea tarinankertoja. Levyllä saakin kuulla tarinointia sekä laulettuna että puhuttuna. Laulujen väliin on nimittäin sijoitettu puheosuuksia, joissa Vimpelin Väinämöinen kertoilee ajatuksiaan erilaisista asioista, esimerkiksi säveltämisestä, laulujen teosta ja rakkaudesta. Jutustelut puoltavat paikkaansa, sillä ne rikastavat mielenkiintoisesti Eeli Kivisestä välittyvää henkilökuvaa.

Vimpelin Väinämöinen laulaa maanläheisistä asioista. Itse hän kuvailee tärkeimpiä aiheitaan näin: "laulan pääasiallisesti onnellisista ihmisistä, merkkihenkilöistä, mutta myös tavallisista tytöistä ja pojista ja historiasta, sen voi muuttaa säveleksi". Jotain voi päätellä jo laulujen nimistä. Levyltä voi kuunnella kuvauksen esimerkiksi Vimpelin myllyistä, Ulriikan häistä tai Vävy-Erkin Pietarinmatkasta.

Vimpelin Väinämöisen levy on kummallisen lumoava kokonaisuus. Kivisen tarinointitaito yhdistettynä pursuilevaan innostuneisuuteen ja positiiviseen tuntuiseen mielenlaatuun on vastustamaton yhdistelmä. On helppoa uskoa, että Kivisen esiintymistilanteet ovat olleet todella vangitsevia. Minä olen jo pelkän levyn kuuntelun jälkeen joutumassa Väinämöisen pauloihin. Kokeile käykö sinulle samoin!

Marjo Jääskä

Lassi Logren
Stemmansoittoa viululla
Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston julkaisuja 6

Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osasto on julkaissut useita ansiokkaita kansanmusiikkioppaita, joiden joukkoon on nyt ilmestynyt myös stemmasoittoa käsittelevä Lassi Logrenin kirjanen. Kirjassa on nuottien ja sanallisten ohjeitten ohessa myös CD, jolla on kaikki kuusi kirjassa olevaa kappaletta Logrenin itsensä jäntevästi soittamana. Suomenkieliset tekstit on käännetty myös englanniksi, mikä toivottavasti edistää kirjan leviämistä maamme rajojen ulkopuolellekin.

Viulisteille suunnatussa julkaisussa ensimmäiseksi kiinnittää huomiota kirjan komeaan ulkoasuun. Kirja on mukava selailtava ja siinä on eloisia kuvia nuorista ja vanhemmistakin pelimanneista, ja kun taittokin on onnistunut, on kirjaa helppo lukea.

Kirjansa alkulehdillä Logren kiinnittää huomiota muutamaan kansanomaisen viulunsoiton tyylipiirteeseen: jousituksiin, puntittamiseen ja stemmasoitossa keskeiseen kaksoisäänien käyttämiseen. Annettujen kappaleisiin liittyvien esimerkkien lisäksi muistetaan myös kannustaa lukijaa persoonallisen soittotavan etsintään. Kirjaa voikin suositella myös sellaisille viulisteille, jotka ovat vasta tutustumassa kansanmusiikkiin.

Lassi Logren on tehnyt kirjaa varten kahdelle tai kolmelle viululle tarkoitettuja sovituksia. Osa säestysäänistä on hyvinkin helppoja, mutta joidenkin stemmojen opetteluun pitää pidemmälläkin olevan soittajan varata aikaa. Pedagogisesta näkökulmasta huolimatta sovituksissa ei ole hetkeksikään unohdettu musiikillista puolta, vaan Logren on sommitellut sovituksiinsa on hauskoja harmonisia oivalluksia ja mielenkiintoisia sävelkulkuja. Käyttäjäystävällistä on ollut myös lisätä nuotteihin sointumerkit säestäjää varten.

Kirjan mukana tuleva äänite on suunniteltu nimenomaan harjoittelua varten: sillä on myös hitaasti soitettuja versioita harjoittelun alkuvaiheen varalle. CD on toteutettu siten, että stereoiden balanssisäätimen avulla on mahdollista saada esim. melodia lähes kuulumattomiin. Kun stereoista kuuluu ainoastaan säestys, on melodian soittelu on mukavampaa. Äänitteellä Logrén soittaa tapansa mukaisesti selkeästi ja svengaavasti eikä soitossa ole huomauttamisen varaa.

Ainoa asia mitä itse jäin kaipailemaan kirjasta on säestyksen soittaminen improvisoiden. Mutta ehkäpä se onkin Logrenin seuraavan stemmansoitto-oppaan aiheena.

Antti Soininen