Tämä sivu on osa Kansanmusiikkiliiton arkistoa.
Uudet sivut sijaitsevat osoitteessa: www.kansanmusiikkiliitto.fi

Kuukauden pelimannit Reetta ja Tuukka Vähätalo
Reetta ja Tuukka soittavat soittamisen ilosta

Eurajokelaiset sisarukset Reetta ja Tuukka Vähätalo ovat tuttu näky satakuntalaisten pelimannien yhteissoitoissa. 11-vuotias Reetta soittaa harmonikkaa, 15-vuotias Tuukka harmoonia. Soittamisen ilo näkyy ja kuuluu heidän soitostaan.
- Kansanmusiikin soittaminen on ihan hauskaa, vakuuttaa myös klassista musiikkia opiskeleva Tuukka.
Reetta on mieltynyt Konsta Jylhän Aku-valssiin.
- Haluan sen häävalssikseni.
Reetta on harrastanut soittamista pienestä pitäen. Perhealbumissa on kuva, jossa Reetta istuu pianotuolilla toinen käsi koskettimella ja toinen pitelee tuttipulloa.
Harjoitukset sujuvat näppärästi, kun sisarukset asuvat saman katon alla. Merja-äiti tuskastuu joskus, kun takkahuoneesta kuuluu kovaa riitelyä.
- Ei me riidellä, me vaan neuvotellaan, miten soitetaan. Täytyyhän minun vähän opettaa tuota Reettaa, Tuukka oikaisee.
Tuukka innostui kansanmusiikista osallistuessaan Mauno Järvelän Raumalla 1994 pitämälle kansanmusiikkikurssille. Esa Laihasen piano-opetuksen myötä harmooni tuntui luontevimmalta soittimelta. Ensin harmooni polkimineen ja vähine koskettimineen tuntui oudolta, mutta Mauno Järvelä vakuutti sormituntumaa hakevalle Tuukalle, että ”kyllä ne polokat ja valssit heleposti löytää harmoonistakin”.
Tuukalla ei ollut omaa harmoonia, mutta avuksi tuli äidin äiti Helvi Saarinen.
- Mummu oli löytänyt Pyhämaan uhrikirkossa käytetyn polkuharmoonin. Siitä saa irti mitä vaan, jos polkea jaksaa.

Säkkijärven polkkaa harmoonilla

Kiikoisten purpurijuhlien väki kuunteli ja katseli viime kesänä ihmeissään ja ihastuksissaan, kun Reetta ja Tuukka soittivat Säkkijärven polkan.
- Eihän sitä yleensä soiteta harmoonilla enkä edes tiedä, onko se nautittavaa kuultavaa, Tuukka mietiskelee.
Raikuvista taputuksista päätellen se oli sitä.
- Kyllä myönteinen palaute aina innostaa. Kun rutiinia on tullut, ei enää välitä, vaikka joskus mokaakin. Siitä vaan jatketaan eteenpäin. Ennen esiintymishetkeä Reetta ja Tuukka myöntävät vähän jännittävänsä, mutta kun pääsee alkuun, jännitys häviää.
Äidin muistin mukaan Tuukka oli pienenä ujo esiintyjä.
- Tuukkaa pyydettiin joulunäytelmään paimeneksi ja hänen piti kävellä kirkon käytävää alttarille. Sitä hän jännitti kovasti.
Vuosien mittaan kokemusta on tullut, sillä Tuukka on osallistunut Kiikoisten purpurijuhlille kahdeksan kertaa. Lisäsi he ovat esiintyneet monissa muissakin juhlissa. Tuukka on suorittanut musiikkiopiston 3/3-tutkinnon ja hän soittaa bassoklarinettiakin. Reetta on innokas tanhuaja. Kummallakin on pronssinen pelimannimerkki.

Tango kissalle, valssi koiralle

Tuukka on myös säveltänyt. Hän teki tangon mummun Nappi-kissalle.
- Se on itsetietoinen entinen kolli. Yritin saada sen luonteen kuulumaan tangossa. Ja kun kissa sai tangon, niin pitihän myös meidän koiralle tehdä valssi. Se on aina hyväntuulinen ja se pitäisi kuulua myös tässä valssissa.
Reetta ja Tuukka soittavat vain soittamisen ilosta. Soitosta hyötyminen ei ole mielessä. Tuulla on oppinut pelimannien taksan:
- Pelimanni soittaa ruokapalkalla.
Niilo Ihamäki