Pelimanni


Persoonallisia pelimanniyhtyeitä:

Iin Laulupelimannit

Iin Laulupelimannit viettää tänä syksynä komeasti 40-vuotisjuhliaan. Pelimanni-lehden kysymyksiin vastasi ryhmän vetäjä Unto Kukka.

Mistä lähti ajatus perustaa Iin Laulupelimannit? Onko alkuperäisjäseniä enää mukana?

Iin Pelimannit on perustettu vuonna 1969, ja ryhmä oli aluksi soittoporukka. Kun 1980-luvulla mukaan alkoi tulla laulajiakin, nimi muuttui vähitellen Iin Laulupelimannit -muotoon. Nykyisin ei mukana ole aktiivisessa toiminnassa alkuperäisen kokoonpanon jäseniä, mutta ryhmämme perustaja, Olli Kaisto, on edelleen kunniapuheenjohtajamme.
Itse muutin Iihin vuonna 1979 ja heti samana syksynä aloin kulkea mukana soittamassa. Kun laulajien määrä lisääntyi, ryhmämme edelliset vetäjät sanoivat minulle, että kokeilepa sinä vuorostasi Pelimannien vetämistä, kai siksi, että minä työni vuoksi olin joutunut olemaan lauluhommien kanssa enemmän tekemisissä. Niinpä minä lupasin kokeilla ja 25 vuotta on tässä vierähtänyt. Ensimmäisenä työnä oli alkaa kokeilla laulujen sovittamista ryhmälle. Sovitustyö on jatkunut vaihtelevalla menestyksellä. Jotkin kappaleet ovat onnistuneet paremmin, muutamat on onnellisesti unohdettu.

Miten toimintanne on muuttunut vuosien varrella? Vai ovatko pääpiirteet säilyneet samanlaisena?

Kun aloimme toimia Laulupelimanneina, heti alussa mielessäni oli selvä visio, mitä pitäisi saada aikaan. Päämäärä oli se, että esitetään kansanmusiikkia ja kansanomaista musiikkia moniäänisesti laulaen ja soittaen. Ja tämä idea on säilynyt. Ryhmän toiminnassa on ollut vuosien varrella mukana kymmeniä henkilöitä. Pienen ydinryhmän ympärille on uusia jäseniä aina tullut poisjääneiden tilalle. Meillä on ollut onni saada soittajien lisäksi myös vahvoja, usein soittotaitoisia laulajia ryhmään mukaan. Olemme pyrkineet tekemään muutamien vuosien välein äänitteitä, joihin ovat päässeet mukaan kulloinkin toiminnassa olleet henkilöt. Nyt on työn alla uuden cd-levyn äänitys. Tämän levyn valmistuminen menee ensi keväälle, mutta pidämme sitä kuitenkin 40-vuotisjulkaisuna.

Ohjelmistoonne kuuluu sekä perinteisiä kappaleita eri puolilta maailmaa että omia sävellyksiä. Miten valitsette ohjelmistonne?

Ohjelmiston valinta menee niin, että minä teen sovituksen jostakin kappaleesta ja tuon sen harjoituksiin. Yleensä olen tehnyt noin 5-10 kappaletta syksyllä seuraavan talven harjoituksia varten. Jotkut näistä kappaleista jäävät mukaan ohjelmistoon pitemmäksikin aikaa. Kappaleita on nyt jo niin paljon, että nuorimmat jäsenemme eivät ole kuulleet vanhimpia kappaleita muuten kuin vanhoilta levyiltämme.
Suomalaisia lauluja ja soittojahan meillä on ohjelmistossamme suurin osa, mutta sitten olen yrittänyt saada eri maista sellaisia maata hyvin edustavia kappaleita mukaan. Nyt meillä on eurooppalaisia kappaleita jo melko kattava määrä ja amerikkalaisia on mukana myös.
Yleisöstähän sen huomaa, mikä kappale herättää kiinnostusta. Ja usein yleisöltä saa välitöntä palautetta keikan jälkeen tai peräti esityksen aikana. Muutamat laulut ovat yleisön suosikkeja, joista Sininen huivi on tietenkin ylivoimainen. Pyrimme esittämään yleisön toivomia kappaleita, mutta myös uusimaan ohjelmistoa. Aina joku oma sävellyskin sattuu pääsemään keikkalistalle.

Iin Laulupelimannit ovat esiintyneet yhteensä noin 1500 tilaisuudessa. Millaisissa tilaisuuksissa olette esiintyneet? Onko erityisen rakkaita esiintymismuistoja menneiltä vuosilta?

Tuo keikkamäärä on näppituntumalta tehty arvio. Todellisuudessa keikkojen määrä menee reilusti tuon yli. Kyllähän hyviä muistoja on pienistä ja suuremmistakin esiintymisistä. Kaustisella olemme esiintyneet kahtenakymmenenä kesänä peräkkäin ja onhan sieltä jäänyt monia hyviä muistoja vaikkapa Areenalla monituhatpäisen yleisön edessä esiintymisestä tai sitten Pelimannitalon hikisen kuumista iltaesiintymisistä. Soittosalissa on aina hienoa esiintyä. Mieleen ovet jääneet myös vaikkapa MTV3:n aamulähetyksen suorat esiintymiset Helsingissä Samuelin Poloneesireissulla. Minneapolisin hienon konserttisalin lavalla esiintyminen FinnFestillä vuonna 2002 oli kyllä myös mieleen painuva kokemus. Mutta yhtä hyviä ovat olleet ne lukuisat häät, perhejuhlat, ym. pienet esiintymiset ja vaikkapa vanhainkoti- ja koulukeikat. Aina on mukava esiintyä, kun näkee, että kuulija pitää musiikista.

Mitä tulevaisuuteenne kuuluu?

Kovin pitkälle tähtääviä suunnitelmia ei kannata tehdä, mutta toivomme, että kansanmusiikkitoiminta alueellamme jatkuu ja uudistumista kaivataan. Muutokset tuovat aina jotakin uutta virikettä toiminnalle. Ryhmän vetäjän työ ei ole aivan helppoa. Toivottavasti tähänkin löytyy uusia, rohkeita henkilöitä, jotta toiminta jatkuu. Kansanmusiikista on muodostunut paikkakunnallemme vahva perinne. Pari vuosittain toistuvaa kansanmusiikkitapahtumaa Iissä on saanut jo vahvan jalansijan kuntamme kulttuuritapahtumien joukossa. Kaiken tämän toivomme jatkuvan ja toivotamme edelleen kaikki pelimannit ympäri maata tervetulleiksi Pikkujuhannukseen ja Syyssoittoon.

Tove Djupsjöbacka

Julkaistu Pelimannissa 4/10.

Pysy tahdissa maailman ainoan suomenkielisen kansanmusiikin aikakauslehden avulla!