Pelimanni

Levylautasella

  • Baltic Crossing: Firetour
  • Duo Elina Järvelä & Juha Virtanen: Peliä
  • Frigg: Grannen
  • Mestaripelimanni Jussi Haanpää: Haanpään jenkka
  • Kaustinen PW-Fiddlers / Rääppiäispelimannit: Maestro
  • Klusteri: Ohjelmaa vuosien varrelta
  • Kyyneleitä etsimässä - arkkiveisu Konsta Jylhästä
  • Marianne Maans ja Lauri Antila: Duets
  • MB: Omaa sukua Mööbeli
  • MeNaiset: Kelu
  • Nordic Choro
  • Rääsen: Rääkkylä-Senegal
  • Rönsy
  • Snekka: Akropolis
  • Sväng plays Chopin
  • Tango-orkesteri Unto: Kylmä rakkaus
  • Harry Wessmanin yhtye: Friipyytil

    Baltic Crossing: Firetour

    GO' Danish Folk Music 2010.
    Firetour / English gimp / Rigel / Fredes polska / March / Lounge mazurka / Reventlow / Hopska / Schottis / The green skirt / Waltz no 132 / Klinkevals / The psalm

    Esko ja Antti Järvelän, Kristian Buggen, Ian Stephensonin sekä Andy Mayn tanskalais-brittiläis-suomalaisen Baltic Crossingin kakkoslevy Firetourin ensivaikutelma on huolellisen ammattimainen ja tyylikäs. Kannet ovat komeat, kokonaisuus on rauhallinen sekä ammattitaidolla tehty. Yhtyeen luotettava yhteissoitto ja virtuoosimaisuus ei jää epäselväksi.

    Uutuuslevyn kappaleet ovat pääosin kepeää ja hyväntuulista ja helposti jalan alle menevää. Musiikki on tanskalaisiin alkuperäissävelmiin rakennettua rehellistä kansanmusiikkia lämpimillä sovituksilla, ilman liikaa kikkailua. Kun bändin ensilevy oli kokonaisuutena todellista klassikkoainesta sekä täynnä tinkimättömiä ja vauhdikkaita sovituksia, sai se minut toki odottamaan kakkoslevyltä jotakin hyvin samantyyppistä.

    Firetour on hyväsaundinen ja raikas levy, mutta erilainen kuin edeltäjänsä, ja ehkäpä hieman tasaisempi kokonaisuus. Älkää siis epäröikö vaihtaa hieman vaihdetta ladatessanne kakkoslevyä soittimeenne, sikäli jos olette jääneet odottamaan suoraa jatkoa ykköslevylle. Erityisesti levyllä huomioni kiinnittää Andy Mayn säkkipilli, hieman pelimusiikkien maailmaan tuulahtavalla saundillaan. Se on valloittanut ensi kuulemalta eikä jätä valloittamatta tälläkään kertaa. Suosikkikappaleitani levyllä ovat ehdottomasti rennosti sykkivä English Gimp, Lounge Mazurka sekä Schottis, jotka erottuivat edukseen mielestäni rennoimpina ja groovaavimpina ralleina.

    Suvi Sistonen


    Duo Elina Järvelä & Juha Virtanen: Peliä

    Pelimannit ry 2010.
    Akseli / Lusignac – La Boite a Frissons / Talliainen / Hulttio-Hummeri / Engånglåt / Schottish / Pyörälä / Vikatikki / La Partida / Tahallista sutinaa

    Sibelius-Akatemia jatkaa lahjakkaiden nuorten muusikoiden kannustamista omien sävellysten ja sovitusten tekoon perinteet huomioon ottaen. Viulisti Elina Järvelän ja haitaristi Juha Virtasen paletti pysyy hyvin kasassa, vaikka duon levylle Peliä on päässyt kappaleita omien päiden lisäksi myös Ranskasta, Venezuelasta, Vihannista tai Halsualta. Kaustisen Vuoden 2010 yhtyeen omat kappaleet mukailevat hienosti joko suomalaista perinnettä tai ulkomaista esikuvaansa.

    Elina Järvelän soitto on vaivatonta ja kevyttä ja Virtanen on selvästi pienten palkeiden mestari. Kummankin hyvä soittotekniikka mahdollistaa tiukkojenkin sovitusten sisällä vapaan musisoinnin, vaikka varsinaista improilua ei levylle olekaan paljon päässyt. Vähän sitä on kuultavissa Vikatikissä, jonka nimi tulee siitä, että viulisti ryhtyi säveltämään kappaletta haitarilla.

    Usein nykykansanmusiikkisovituksia vaivaavasta kulmikkuudesta ei ole tietoakaan, vaan Järvelän ja Virtasen käsissä rytmiset koukut tai melodioiden sivupolut ovat oiva lisämauste. Hultiahon sottiisissa Virtanen mestaroi varsinkin säestyspuolella ja osoittaa, mitä 2 ½ rivisellä saa aikaan: mieleen tulee jostain syystä myös yksrivisbassottelu. Hummeripolkka on riemastuttava kunnianosoitus Keski-Pohjanmaalle ja Virtasen kappaleessa Tahallista sutinaa on ainesta uudeksi Krapulakatrilliksi.

    Hyvän musiikin lisäksi levy saa pisteitä ytimekkäistä kansiteksteistä ja hauskoista nimistä. Vai mitä sanotte patongin tuoksuisesta sottiisista tai Järvelän Engånglåtista, joka on tarina asioista, jotka tapahtuvat kerran elämässä.

    Pia Rask


    Frigg: Grannen

    Frigg 2010.
    Potatisvals / Rajrajraj / Maple cake farm / Verna / Grannen / Bussen / Amurin tiikeri / Patana sunset – Hölökyn kölökyn / Jepuan marssi

    Saadessani käsiini suomalais-norjalaisen Friggin uusimman tuotoksen, ensimmäinen ajatukseni on jotta 2000-luvulla ollaan. Paula Susitaipaleen pelkistetyn pirteät kannet näyttävät 2010-vuoden folk-ilmeeltä. Sisältökin jatkaa linjaa nuorekkaan hyväntuulisena nykykansanmusiikkina, joka on uutta, mutta ei liian modernia. Sellaista, mitä tähän päivään tarvitaankin. Jatkuvasti musiikillisesti päivittyviä muusikoita, jotka silti pitävät huolen perinteen säilymisestä. Tämä ikinuori Antti Järvelän tuottama viuluvetoinen poppoo, ja heidän neljäs albuminsa Grannen, on jälleen juurikin osuva aikakautensa kuva, sekä takuuvarmaa Friggiä.

    Antti Järvelän basso potkii levyä vahvana eteenpäin Petri Praudan ja Tuomas Logrenin kielisoittimien kompatessa, samalla kun viulistit taituroivat tapansa mukaan energisenä ja vauhdikkaana melodiaryhmänä. Muusikoiden soitto on täsmällisen yhteen hioutunutta, eikä epäselväksi jää, että soittimiensa varressa on Suomen eturivin ammattikansanmuusikoita.

    Levyn kappaleet ovat suurimmaksi osaksi soittajien omaa tuotantoa, lukuun ottamatta kahta perinteistä kappaletta: Grannen sekä levyn raukea lopetusraita Jepuan marssi. Kappaleet toimivat raikkailta ja selkeiltä sovituksiltaan, ja kyseessä on tästäkin syystä varmasti monelle suhteellisen helppokuunteluinen levy. Ainut tuhdimpi sovitus on kappaleessa Amurin Tiikeri, joka paisuttelee muun muassa herkullisilla torvisovituksillaan. Mielestäni hittiainesta tällä levyllä on erityisesti kappaleissa Bussen sekä Amurin tiikeri, joissa sävelkynä on ollut terävimmillään.

    Suvi Sistonen


    Mestaripelimanni Jussi Haanpää: Haanpään jenkka

    Limingan pelimannit 2010.
    Haanpään jenkka / Pilli-Antin sottiisi / Grönlundin Kustaan polkka / Kolmen askeleen valssi / Kulkurin masurkka / Eteläpohjalainen polska / Säkkijärven polkka / Kevätserenadi / Unkarilainen marssi / Syysiltana / Ilta Oulujoella / Suomen joutsen

    Monipuolinen pohjoispohjalainen pelimanni Jussi Haanpää sai mestaripelimannin arvon vuonna 1997 ja pari vuotta sitten hänet nimitettiin maakuntahermanniksi. Ikään kuin pisteeksi i:n päälle Jussin viimeisin yhtye Limingan Pelimannit tuotti keväällä 2010 levyn, jolla mestari lurittelee bravuureitaan sekä 5- että 2-rivisellä hanurilla. Ohjelmistossa on paitsi perinteisiä pohjalaisia sävelmiä myös hanuristien perusjuttuja kuten Säkkijärven polkka, Ilta Oulujoella ja Suomen Joutsen. Taustalla 5-riviskappaleita säestävät Eero Litola, Jukka Myllyoja, Kimmo Piiroinen, Lassi Makkonen ja Salla Törmänen. Levyn tekninen toteuttaja on Hannu Marjakangas Music Mobile Oy:stä.

    Jussi Haanpäällä on takanaan pitkä ura tanssimuusikkona alkaen kolmen polven perheyhtyeestä 1940-luvulta useisiin eri tanssiyhtyeisiin 1950-luvulla. Kansanmusiikin pariin Jussi lähti 1960-luvun lopulla Oulun Pelimannien joukoissa. Täytyy todeta, että Jussi Haanpää on parhaimmillaan juuri 2-rivisellään. Kaustisen juhlien mestarisoitoissa Jussilla on aina hupaisia muistelmia soittoreissuiltaan. Tästä levyltä nämä makupalat jäävät puuttumaan.

    Antti Koiranen


    Kaustinen PW-Fiddlers / Rääppiäispelimannit: Maestro

    Kansanmusiikki-instituutti 2010.
    Polseviikin valssi / Hakolan sotiisi / Tulikarin polkka / Nuorison valssi / Väinön sotiisi / Muisto / Valssi vanhaan tyyliin / Kraatarin polkka / Salonkimasurkka / Juhannusyön valssi / Pajalan sotiisi / Konstan nimetön polska / D-duurivalssi / Hautalan Eeron polkka / Marjaanan Jaakon siliavalssi / E-mollimasurkka / Salon kvartetin sotiisi / Pajalan flikuleeri / Liedeksen polkka / G-mollimasurkka / Johanneksen valssi / D-mollisotiisi / Outoveden valssi / Kehtolaulu / Myllykankaan polkka

    Konsta Jylhän syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi Kansanmusiikki-instituutti on julkaissut levyn, jossa kaustislaiset nykypäivän taiturit Mauno Järvelän johdolla tulkitsevat Konstan ohjelmistoa. Levy sisältää sekä perinteisiä kaustissävelmiä että Konstan sävellyksiä. Mukana on myös kantelemestari Eino Tulikarin säveltämä polkka. Raidat eivät kuitenkaan kuvaile sitä kaikkein tutuinta repertoaaria, vaan vähemmän soitettua kuten perinteiset Polseviikin valssi, Salonkimasurkka, Salon kvartetin sotiisi ja Liedeksen polkka tai Konstan sävellykset Valssi vanhaan tyyliin, Juhannusyön valssi, Konstan nimetön polska ja Myllykankaan polkka.

    Tuttu ja turvallinen kaustislainen ote säilyy vankasti, puntitus puree ja viulujen, harmonin ja basson yhteistyö sujuu. Uutta ilmettä tuovat Janne Virkkalan sellolla tunteikkaasti tulkitsemat Outoveden valssi ja Kehtolaulu. Ritva Talvitien (2-rivinen) ja Mauno Järvelän (viulu) duetot piristävät kummasti.

    Äänityksen ja miksauksen on taidokkaasti hoitanut Kaustisen oma poika Antti Järvelä. Taittotyön takana on Jimmy Träskelin. Liekö tullut oikolukuvaiheessa kiire, kun esittäjätiedoissa raitanumerot on merkitty väärin. Sävelmien taustatiedot ovat minimaaliset, edes Mauno Järvelän toimittamat Konsta-kirjat eivät tuo valaistusta asiaan. Yhtyenimi PW-fiddlers – Rääppiäispelimannit jää myös mysteeriksi.

    Antti Koiranen


    Klusteri: Ohjelmaa vuosien varrelta

    Klusteri 2010.
    Soittajan marssi / Drömmen om Elin / Pietarin tietä pitkin / Kun kohdattiin / Kotirannan heila / Muistoja Patalasta / Haaveillen / Kesän muistoja / Marin kanssa soutelemassa / Don Huan / Kaksipa meit' oli laulajapoikaa / Se oli yksi lauantaki ilta / Kotilan Timpan polkka / Penttilän sillalla / Sorsanmetsästys / Reisu Helsingissä / Niin gimis on stadi / Lilja, ruusu ja kirsikkapuu / Mademoiselle de Paris / Laulu kodille

    Tuusulalainen Klusteri – Pentti Alakotila, basso ja laulu; Kari Kanerva, harmonikka; Heikki Tuomi, viulu, mandoliini ja laulu – syntyi 20 vuotta sitten Pohjalaiset ry:n tarpeesta saada juhlatoimintaansa pohjalaista taustaa omaavia soittajia. Yhdistys hiipui, mutta Klusterin omaperäiselle, viihdyttävälle soitolle ja laululle on ollut tarvetta monenlaisissa juhlissa. Helismaan ja Tannerin kuplettilaulelmat sopivat mukavasti yhtyeen tyyliin.

    Klusterin omatuotantoisella cd-levyllä on kirjava kokoelma kappaleita vuosien varrelta. Slaavilaisilla tunnelmilla ja tutuilla suomalaisilla kansanlauluilla on ollut tilausta akustisissa esiintymistilanteissa. Konsta Jylhän Penttilän siltaa on niin paljon kuultu, että Klusterin karheansärmäiseen sovitukseen kaipaisi puhtaampaa soittoa. Levyn helmet ovat Alakotilan säveltämä tango Haaveillen ja valssi Kesän muistoja. Mainmix-studion (Matti Saarinen) äänitys on akustista livetyyliä. Klusterin herratriolla on oma paikkansa harrastajamuusikoiden joukossa.

    Anja Hinkkanen


    Kyyneleitä etsimässä – arkkiveisu Konsta Jylhästä

    Prasunkantajat ry 2010.

    Tätä pientä levykritiikkiä on helppo kirjoittaa juuri tässä maisemassa: ikkunasta avautuu laaja niitty, jonka takana, pienellä mäellä seisoo Kaustisen kirkko.

    Levyn nimi on Kyyneleitä etsimässä. Se on arkkiveisu Konsta Jylhästä; sen tekijät ovat Ville Kangas (sävellys ja sovitus) ja Antti Huntus (teksti). Esittäjät ovat Panu Hietalahti (laulu ja vihellys) sekä Tallari-yhtye. Cd on yhden kappaleen single. Veisu sai julkisen kantaesityksensä Kaustisen tämän kesän juhlilla; levy on äänitetty hieman aikaisemmin.

    Tässä 9:43 kestävässä esityksessä kaikki osatekijät ovat harvinaisessa tasapainossa. Antti Huntus on kirjoittanut riipaisevan balladin Konstasta – siitä, kuinka hän kohtaa ajomatkallaan itsensä Kuoleman ja saa tältä kiitokseksi soittotaidostaan kyyneleet, leivän ja elämän. Teksti noudattelee vanhan arkkiviisun kaavaa lopun opetusta unohtamatta. Ville Kankaan korutonta melodiaa tukee taitava sovitus sekä Panu Hietalahden erinomainen soolo-osuus. Tallari on oivaltanut upeasti sovituksen tarjoamat tulkintamahdollisuudet.

    Olen kaivannut YLE:n Radio 1:n kansanmusiikin toivekonserteista suomalaista vastinetta katalonialaiselle Elonkorjaajat-balladille. Tässä se on.

    Paavo Helistö


    Marianne Maans ja Lauri Antila. Duets

    Marianne Maans & Lauri Antila 2010.
    Resan till… / Aava / Sven i rosengård / Nolsoy / Ruotsin vallan aikaan / Kokkovirsi / Rookasin jäniksen / Lilja / Kehtolaulu / Heimo / Tuuti lasta

    Marianne Maans ja Lauri Antila ovat tehneet levyn, joka herättää, hengittää ja riemastuttaa. Duon sovituksissa vanhoista kansansävelmistä on syvää kunnioitusta lähdettään kohtaan, vaikka jo perussoitinnus tuulettaa perinteitä. Bassolla ja viululla, tai vaihtoehtoisesti jouhikolla sekä laululla saa uskomattoman paljon vivahteita aikaan. Omat sävellykset vievät ajatukset milloin Norjan vuoristoon milloin rannikkoruotsalaiselle jazzklubille.

    Balladissa Sven i rosengård Antilan basso kutoo hienosti varioivan bassosäestyksen ja vuoropuhelun Maansin hengittävälle tulkinnalle Velisurmaaja-aiheesta. Maansin laulu on rehellistä, konstailematonta ja tekstilähtöistä, unohtamatta kuitenkaan tyylinmukaisia mikrointervalleja tai melodian runsasta koristelua. Suomenruotsalaiset konsonantit maistuvat suussa mukavalta kuin eksoottinen hedelmä.

    Jonomainen Ruotsin vallan aikaan silpoo tutun masurkkasävelmän riehakkailla improvälikkeillä ja bassokin pääsee laulamaan. Eikä runolaulukaan ei ole duolle vierasta: kaiutetussa Kokkovirressä kaksikko laskee linnun liitämään ja hieno kehtolaulu Tuuti lasta päättää levyn tyylikkäästi.

    Där växte upp en lilja sekä Tiila Ilkan klassikko Rookasin jäniksen edustavat perinteisempää sointukieputtelua. Mainio alavutelainen kansanviisaus saa Maansin omalla lisäsäkeistöllä hauskan uuden lisän.

    Maansin ja Antilan Duets on kiteytyneitä ajatuksia, selkeitä melodioita, kunnioittavia säestyskuvioita, luontevia siirtymiä, intiimiä vuoropuhelua ja mukavia kappaleita. Mitä sitä muuta levyltä voisi odottaa?

    Pia Rask


    MB: Omaa sukua MööBeli

    Pelimannit ry 2010.
    Joen mutka / Puusottiisi / Suvunvaihtovalssi / Meseno horo / K-18 / Jepuan marssi / Kärsämäkinen hääpolska / Nevasaaren Oskarin valssi / Ravit Käpylässä / Ojankaivajan polska / Polska Eirinn / C’est loin d’ici / Balkan polskan / Taklax / Nappipolska / Keskipäivän kuunsilta

    MB-yhtyeen nimi ei viittaa tietokonemaailman mittayksikköihin, vaan viitisentoista vuotta sitten Haapavedellä perustetun orkesterin alkuperäiseen nimeen. Taivalta on takana runsaasti, ja viime metreillä levynteon yhteydessä otsikosta karsiutui öökkösiä ja muuta ylimääräistä. Sisältöä sen sijaan ei ole karsittu: Omaa sukua MööBeli -albumin kuusitoista raitaa soivat yhteensä reilun tunnin ajan ja osoittavat, ettei yhtye ihan kädet taskussa ole näitä vuosia istuskellut.

    Hanna-Mari Aholan harmooni ja piano, Nelli Ikolan viulu, Sirpa Lahden haitarit sekä Juha Yli-Kotilan kielisoittimet muodostavat MB:n perusrivin, jonka saattelemana yhtyeen pääosin perinteisestä suomalaisesta kansanmusiikista sekä omista sävellyksistä koostuva ohjelmisto pääsee ilmoille uljaan ja vakuuttavan kuuloisena. Sovitukset on mietitty loppuun asti ja soitto on ammattimaisen sujuvaa, mutta levyltä välittyy rehti pelimannimeininki kautta linjan. Vapautuneimmalta ja raikkaimmalta yhtye kuulostaa, ironista kyllä, ”studiossa pikkutunneilla hetken mielijohteesta kiskaistussa” Otto Hotakaisen klassikkopolkassa Ravit Käpylässä. Sauli Heikkilän typerryttävä vierailu Mesene Horo -häröilyssä on puolestaan omiaan muistuttamaan pitkäsoiton tuoksinnassa siitä, että kielen on hyvä olla posken suunnalla - ehkä tämä olisi ollut toivottavaa hieman useammaltakin raidalta.

    Tyylikkäisiin kansiin verhottu Omaa sukua MööBeli -levy on nautittava julkaisu, joka saattaisi muutaman kappaleen karsinnalla muodostaa napakamman ja helpommin hahmotettavan kokonaisuuden. Tarvinneeko tuota materiaalia toisaalta pihdatakaan, jos sitä on sattunut kertymään viidentoista vuoden edestä.

    Jimmy Träskelin


    MeNaiset: Kelu

    Kanteleen Ääniä 2010.
    Tule! / Tere tuttuhu tupahan / Toarien poikien joiku / Metsä / Tsi-tsirr / Pööräjuuskmine / Lempi / Toomalaul / Sukulaisissa / Kelu / Pasiba

    Lauluyhtye Me Naiset jatkaa kolmannella levyllään vierailuja sukukansojen pariin. Lisäksi kuullaan improvisoituja ääniteoksia. Ensimmäinen teos on saanut vaikutteensa suomalaisista, ruotsalaisista ja virolaisista karjankutsuista. Metsän äänimaailmasta siirrytään suoraan suosikkikappaleeseeni, Anneli Kont-Rahtolan sovittamaan liiviläiseen Tsi-tsirr -lintujenkutsulauluun. Tämä laulu on ensimmäinen kolmen sikermässä, jossa muut sävelmät ovat moksamordvalaisia.

    Tere tuttuhun tupahan (Inkeri), Toarien poikien joiku (Viena), Pööräjusskmine (Setumaa, Viro) ja Kelu (Mordva) edustavat perinteisempää ryhmälaulantaa. On aina nautinnollista kuulla perinteisiä kappaleita hyvin esitettyinä. Vahvat naisäänet soivat sävykkäästi ja persoonallisesti, ja uudemmassakin tuotannossa kuulee vankan perinneosaamisen taustan. Koskettavaa ja mielenkiintoista on kuulla autenttisia otteita kenttämatkojen äänitteistä.

    Sukulaisissa-koosteessa on tunnelmia Mordvasta, Setumaalta ja Vienan Karjalasta kahdeksan vuoden ajalta. Vuonna 2002 edesmennyt Vladimir Romanskin laulaa kiitoslaulun (Pasiba), joka on äänitetty Mordvassa vuonna 1996. Kaiken kaikkiaan Me Naiset -yhtyeen perehtyneisyys suomalais-ugrilaisten kansojen lauluperinteeseen ja luovalla otteella tehty oma tuotanto olisi palkinnon arvoinen kulttuuriteko!

    Jos ei ole mahdollisuutta matkustaa musiikkimatkalle Mordvaan tai Setumaalle, kannattaa ehdottomasti kuunnella tämä levy, tai tilata yhtye keikalle. Me Naiset toimivat oivallisina tyylioppaina.

    Minna Raskinen


    Nordic Choro

    Kanteleen Ääniä 2010.
    Backas the Better / Happy birthday to me! / The last little princess / Blomqvist’s jump / Atrás do prejuízo / Loving tenderly / Safe & Warm / The wave machine is starting / The first days of autumn / The birth of Sampo / Gammelgård

    Nordic Choro on uusinta uutta suomalaisessa levytarjonnassa. Brasilialaista choroa pohjoismaisin maustein soittava trio on luonut uuden kuvitteellisen musiikkityylin. Kuulostaisiko choro-musiikki tältä jos se olisi syntynyt pohjoismaissa 1800-luvulla? Netissä choron kerrotaan olevan yli sata vuotta sitten Brasilian suurissa kaupungeissa syntynyt ja kehittynyt musiikinlaji, jossa sekoittuvat sekä afrikkalaiset että Brasilian alkuperäiskansojen musiikilliset ainekset Euroopasta tuodun hovimusiikin vaikutteiden kanssa. Mielikuvitusmatkalle on hyvä lähteä levyn siivittämänä.

    En ole choro-musiikin asiantuntija, mutta voisin kuvitella tämän levyn hyvin lunastavan esittelylauseensa: Brasialaista choroa pohjoismaisin maustein, vaikkakaan monestakaan kappaleesta ei välttämättä pohjoismaisuutta löydä, ellei muusikoita lasketa mukaan. Liekö siis suurimman osan kappaleista säveltänyt Romppainen ollut hieman vaatimaton lisätessään mausteet mukaan, niin aitoja mielikuvia kappaleet herättävät. Kappaleiden tunnelmat vievät kuulijan välittömästi etelän lämpöön.

    Kuten etelän lämmössä ihmisillä on tapana elää rauhassa, leppoisasti ja lungisti, siltä kuulostaa myös tämä levy. Meno on letkeää, huoletonta ja silti tarkkaa rytmityöskentelyä kautta linjan. Levyllä vierailevat muusikot tuovat mukavaa vaihtelua kappaleisiin, jotka ehkä ilman toistaisivat itseään pienimuotoisella soitinnuksellaan.

    Uusi Nordic choro on tutustumisen arvoinen uutuus instrumentaalimusiikin saralla ja raikas kunnianosoitus mandoliinimusiikille.

    Sirpa Lahti


    Rääsen: Rääkkylä-Senegal

    Pilfink Records 2010.
    Huitukka / Kulehtija / Kulta karkas / Neito / Mie utunen / Tanssitauti / Yöllä lähin / Laulan

    Rääkkyläläisen kanteleyhtye Rämpsäköiden meno ja instrumentaatio muuttui niin perusteellisesti talvella 2008, että yhtye vaihtoi nimensä Rääseniksi. Senegalilaista tuulahdusta pohjoiskarjalaiseen kantele- ja runolaulumaisemaan tuo lyömäsoittaja Yerim Gueye. Pieni maininta miehen kioskin sisällöstä sekä Johanna Rautiaisen ja Marjo Smolanderin käyttämistä kanteleista olisi ollut paikallaan levyn kansitekstissä. Lauluosuudet levyllä hoitaa kansanmusiikkipedagogiikkaa opiskeleva Anna Fält.

    Levyn kaikki kappaleet ovat naisten omia, niin kantelesävellykset kuin useimmat tekstitkin. Lopputulos on yhdistelmä omankuuloista runolaulua uuskalevalamitassa kantelesäestyksellä sekä länsiafrikkalaisella lyömäsoitinosuudella ryyditettynä. Eri musiikkikulttuureja yhdistelevä soittaminen on muusikoille erityisen antoisaa varsinkin livetilanteissa ja jammaillessa. Levylle ja laulettuun musiikkiin tätä tunnetta on kuitenkin vaikeampi saada siirretyksi. Vielä kun runolaulu ei lähtökohdiltaan ole mielestäni ollenkaan rytmimusiikkia, niin luontevan yhteyden löytyminen tekstin ja korostuneen rytmiikan välillä vie vuosia kuten esim. Värttinän tapaus on osoittanut.

    Lyömäsoittajan sisääntulot kappaleisiin ovat vahvoja ja voisivat antaa enemmän tilaa muillekin elementeille, joita levyltä löytyy kosolti. Mutta joka keitokseen ei aina kannatakaan laittaa kaikkea kaapista löytyvää, vaan maistella ensin, miltä ruoka maistuu. Parhaimmillaan yhteistyö toimii hyvin, kuten Marjo Smolanderin kappaleissa Kulta karkas, Mie utunen ja Yöllä lähin, jossa osaset loksahtavat luonteville paikoilleen.

    Pia Rask


    Rönsy

    Pilfink Records 2010.
    Kiiltomato / Hellitä / Sinulle / Toinen nainen / Revalaxin polska / Se on mentävä / Katveessa

    Kolmen omien sanojensa mukaan ”räävittömän ja herkän” soittajan yhteistyö synnytti vuonna 2007 Helsingissä Rönsy-yhtyeen, jonka räävittömyyttä ja herkkyyttä on sittemmin päästy hämmästelemään kansanmusiikkiväen pippaloissa kautta Suomenmaan. Tänä kesänä ilmestynyt trion nimeä kantava esikoisjulkaisu kokoaa raidoilleen seitsemän Helmi Camusin, Maija Kauhasen ja Kaisa Ristiluoman musiikillista hengentuotosta.

    Rönsyn äänimaailma perustuu pääasiassa Ristiluoman haitareiden, Kauhasen kanteleiden sekä Camusin kontrabasson yhteissointiin. Näiden lisäksi käytössä ovat satunnaisesti harmooni, alttosaksofoni sekä ihmisäänet. Levyn alkupuoliskon kappaleet ovat Maija Kauhasen sävelkynästä, kun taas loppuosan sävelmät ponnahtavat syvältä perinteiden kätköistä. Raitojen keskimääräinen kesto lähentelee seitsemää minuuttia, ja jokainen kappale saakin aikansa kasvaa, elää ja muuttaa muotoaan. Mietityt sovitukset sekä vivahteikas instrumenttien käyttö perustelevat jotakuinkin jokaisen soivan minuutin. Kansitekstien määritelmä pitää kutinsa: tämä on kaunista kansanmusiikkia häilyvällä mielellä. Lilluntaa ja örvellystä, tarkentaa Rönsyn MySpace-sivusto.

    Hetkinen. Örvellystä? Viimeistään levyn puolenvälin tiimoilla allekirjoittaneen valtaa huoli ja epäilys. Rönsyn esikoislevy sisältää hirmuisen kaunista musiikkia, häilyvää mieltä ja lilluntaa, mutta missä on örvellys? Toiseksi viimeisen, laktoosi-intoleranttisen Se on mentävä -kappaleen loppurevittelyt eläimellisine korahteluineen nostavat kyllä suupielet epäuskoiseen riemuun, mutta pieni kaipaus jää kuitenkin elämään. Tämä poppoo voisi tehdä paljon rumempaakin jälkeä.

    Jimmy Träskelin


    Snekka: Akropolis

    Lusti Music & Arts 2010.
    Kaustinen / Schottis från hästgran / Polska nro 1 / Heimbacka / Cocktail part II / Helsinki / Fired / Triolipolska / Kurjet / Maihinnousu / Akropolis

    Snekan kolmas pitkäsoitto Akropolis poikkeaa aika lailla yhtyeen alkuaikojen täysin akustisesta musiikista, mutta kuten yhtyeen nettisivuillakin kerrotaan – yhtyeen alkutaival oli etsikkoaikaa, johon ei ollut enää paluuta sähköisten soittimien saavuttua mukaan. Tämän levyn soundit kulkevat hienosti akustisista sävyistä täysin elektronisiin kuulokuviin. Maisemat vaihtuvat tiuhaan.

    Kappaleet ovat yhtä lukuun ottamatta täysin yhtyeen jäsenten omia sävellyksiä. Kappaleista henkivät kansanmusiikin perinteiset rytmit ja tunnelmat, vaikka rummut ja muut yrittävät välillä kovasti vääntää rytmejä toisiksi. Menoa on, eikä välillä ole uskoa, että sieltä löytyy aina vain uutta vaihdetta laittaa silmään, vaikka vauhti jo huumaa matkalaista. Lisäksi levyllä on monta hienon herkkääkin hetkeä. Heimbacka on yksi niistä ja hieman arveluttavasta nimestään huolimatta Coctail Part II osoittautui lopulta myös oivan tunnelmalliseksi kappaleeksi. Ehdoton suosikkini levyn kappaleista on kuitenkin reippaasti jalan alle menevä Schottis från Hästgran – satun olemaan sottiisin suuri ystävä.

    Kaikkinensa kuvailisin levyä dramaattisen draamalliseksi kokonaisuudeksi. Kappaleiden välillä voimakkaatkin tunnelmanvaihtelut tuovat hyvin mystisiä, ehkä hieman uhkaaviakin mielikuvia vastapainoksi herkille hetkille. Ehkä levyn nimestäkin johtuen sovituksista huokuu monin paikoin jotain muinaista tunnelmaa.

    Snekan uuden levyn musiikki on rajoja rikkovaa. Matka taittuu mukavasti Kaustiselta Helsingin kautta Akropolikselle.

    Sirpa Lahti


    Sväng plays Chopin

    Jumi-tuotanto 2010.
    Etude op 10 no 12 "Revolution" et Mazurka en la mineur opus 68 no 2 / Prélude en si mineur opus 28 no 6 et Polonaise en fa diése mineur opus 44 Prélude en la mineur opus 28 no 2 / Marche funébre de la "Sonate no 2 en si bémot moneur opus 3" / Mazurka en sol mineur opus 24 no 1 et Mazurka en ré majeur opus 33 no 2 / Prélude en mi mineur opus 28 no 4 et Nocturne en ut diése mineur opus posthume / Intro et Polonaise en la bémol majeur opus 53 "Héroïque"

    Eero Turkan, Eero Grundströmin, Jouko Kyhälän ja Pasi Leinon mainetta ja kunniaa niittänyt huuliharppukvartetti Sväng sai taannoin poikkeuksellisen toimeksiannon, kun yksi maailman suurimmista klassisen musiikin festivaaleista, ranskalainen La Folle Journée, tilasi yhtyeeltä 14 konserttia. Konserttien sisällöksi toivottiin Frédéric Chopinin teoksia huuliharppuorkesterille sovitettuna. Eero Grundström ja Jouko Kyhälä ottivat sovitushaasteen vastaan, ja kaksikon toimesta puolalaisen pianovirtuoosin préludet, mazurkat ja polonaiset saivat vapaalehdyköin hyräjävän muotonsa.

    Hieman asioihin perehtynyt tietää, että piano kilahtaa ja huuliharppu vinkuu, ja soittimet poikkeavat toisistaan varsin runsaasti jotakuinkin joka kulmasta tarkasteltuina. Yhtä lailla poikkeaa Svängin tuottama kuulokuva alkuperäisistä pianoversioista. Kvartetille tehdyissä sovituksissa on otettu vapauksia runsaalla kädellä, ja päätavoite on ollut tehdä musiikista mahdollisimman hyvin Svängille soveltuvaa. Tämä tavoite on saavutettu kirkkaasti: Chopin soi huuliharpuilla jylhän muhkeasti, menee jalan alle ja viihdyttää kuulijaa, vaikka säveltäjän tuotantoon ei olisi aiemmin tutustunutkaan. Suurimmalle osalle yleisöstä herännee tuttuuden tunne kuitenkin viimeistään, kun valittavat ylipuhallusäänet päästävät ilmoille suruisen kohtalokkaan Marche funèbre -hautajaismarssin sävelet, ehkä lohduttomampina kuin koskaan.

    Sväng Plays Chopin -levy julkaistiin vaatimattomana pahvitaskujulkaisuna lähinnä keikkamyyntiä varten, mutta vähemmän vaatimatonta materiaalia sisäänsä kätkevä paketti kelvannee yleisölle laajemminkin. Ensimmäinen painos taitaa olla lopuillaan, mutta syksyksi on huhuttu levynjulkkarista jos toisestakin...

    Jimmy Träskelin


    Tango-orkesteri Unto: Kylmä rakkaus

    ARC Music 2010.
    Kylmä rakkaus / Kadotetulle / Miksi juuri hän / Ikkunan alla / Rannalla / Suomorsian / Yö ikkunan takana / Tangon kotimaa / Minä rakastan sinut / Sateen tango / Satakielelle / Hektinen hetki / Pajupensas / Siis unohtakaamme

    Unto-orkesterin toinen levy marssittaa esille toinen toistaan upeampia ja säkenöivämpiä tulkintoja vanhoista ja uusista tangoista. Jos yhtyeen ensilevy painottui enimmäkseen klassikoihin, toisella levyllä painopiste on uusilla, suomalaisten runoilijoiden teksteihin sävelletyillä kappaleilla. Pirjo Aittomäki tulkitsee vaativia sävellyksiä ja tarinoita notkean vivahteikkaasti. Mauno Järvelän viulu, Johanna Juholan haitari, Petri Hakalan kitara, Hannu Rantasen basso ja Timo Alakotilan piano soivat juuri niin kirpeästi, sävykkäästi ja rytmikkäästi, kuin tangossa kuuluukin. Alakotilan ja Unto-orkesterin sovitukset ovat ilmavia ja monipuolisia. Hitaammissa kappaleissa Hakalan kitara pääsee paremmin esille kuin vauhdikkaissa, joissa piano ja haitari ovat vahvoina.

    Uusien sävellysten tekstintekijöinä ovat muun muassa Eeva-Liisa Manner, Eppu Nuotio, Marja-Leena Mikkola, Sinikka Svärd, Viljo Kajava ja Marja-Liisa Vartio, ja säveltäjinä ovat toimineet Alakotilan ja Juholan lisäksi Anna-Mari Kähärä ja Vesa Tuomi.Tekstit ovat hienoja: intohimoa ja patetiaa, kuten asiaan kuuluu, mutta myös toivoa ja upeita metaforia.

    Levyn kaksi instrumentaalikappaletta ovat Juholan Hektinen hetki ja Vesa Tuomen Rannalla. Paikkaansa puoltavat myös ne muutamat Lindströmin ja Monosen tutummat tangot, jotka ovat pääosin Alakotilan sovituksia. Unto-orkesterilla on ollut vientiä ulkomaille. Ei heitä turhaan mainosteta levyn kansissa suomalaisen tangon unelmatiimiksi, viidellä kielellä!

    Minna Raskinen


    Harry Wessmanin yhtye: Friipyytil

    Harry Wessmanin yhtye 2010.
    Kylmäpihlajan laulu / Kukkani lumen alla / Paukun polkka / Kuubalainen sävelmä / Jimmyn banjo / Häävalssi Nakkilasta / All of me / Anapse kenourio mou fegari / Dennis Murphy’s polka & John Ryan’s polka / Romanialainen kitara / Hiutalepolkka / Nuotio pustalla / Farffar Vestmans snoa / Devil’s dream / Kipeä muisto / Florida humppa / Hambopolska med vals efter Wiger fr Hälsingland / Ellin polkka / Kuoleman paikka / Hongiston Jussin tyyskä / Polska efter Johan August Malmqvist / Ruissalon rantaa / Texas star / Libertango

    Vuoden 2000 mestaripelimanni Harry Wessman Raumalta on useille kansanmusiikin harrastajille vallan tuttu. Hänen leppoisat juttunsa soiton lomassa ovat ryydittäneet lukuisia kansanmusiikkitapahtumia. Heinäkuussa julkistettiin Wessun yhtyeen toinen levy Friipyytil. Nimi viittaa merimiesten ja rannan asujien vapaaseen ”riistaan” meren aalloilla. Levyn peräti 24 raitaakin on valittu teemaan sopivasti. Joukossa on paitsi tavanomaisia valsseja, polkkia ja polskia myös humppaa, tangoa, reeliä, sirtakia, snoaa, neliötanssia ja swingiä, mitä mistäkin on liiveihin tarttunut. Omaa tuotantoakin on mukana: Timo Hukkasen herkkä Hiutalepolkka.

    Yhtyeen keulahahmona on huuliharpun mestaripelimanni. Tämän taustalla häärii kaksi erinomaista soittajaa: Timo Hukkanen ja Tauno Dahlberg. Molemmat seurailevat juoheasti mestaripelimannin soittoa ja räväyttävät ilmoille improvisaatioitaan mestarin huilatessa. Sovituksissa annetaan tilaa kaikille soittimille.

    Timo Hukkanen on hanureineen ja äänityslaitteineen ollut vahvasti mukana mm. kansantanssimusiikin tuottamisessa. Hänen äänitysstudionsa kautta on saatu maailmalle lukuisia cd-levyjä tämän levyn lisäksi. Myös hänen kotikaupunkinsa Espoon Harmonikkakerhon levyt on tuotettu Mäntytien studiossa.

    Raumalaisen korvakuulopelimanni Tauno Dahlbergin soittimistoon kuuluvat mandoliinin lisäksi sointuhuuliharppu ja lusikat. Dahlbergin soitolle ominainen herkkä ote korostuu tremoloissa ja nopeissa juoksutuksissa.

    Levyllä vierailevat myös laulajat Birgit P. Jaakola ja Risto Kupari sekä neliötanssin vuorojen ”huutaja” Antti Savilampi.

    Antti Koiranen

    Julkaistu Pelimannissa 3/10.

    Pysy tahdissa maailman ainoan suomenkielisen kansanmusiikin aikakauslehden avulla!