Pelimanni


Kuukauden pelimanni

Erkki Vepsäläinen - mestari vastoin uskoaan

Varkautelainen mestaripelimanni Erkki Vepsäläinen ei ole savolaiseen tapaan omasta mielestään paljon minkäänlainen soittaja – säveltäjästä puhumattakaan.
Hänen soittokaverinsa ja kuulijansa ymmärtävät kuitenkin asioiden oikean laidan. 80 vuoden iässäänkin mestari on vielä maakuntansa kansanmusikaalinen kärkituote niin viulun varressa kuin mandoliinin näppäilyssä.
Lähemmäs parisataa sävellystä todistavat, että Vepsäläinen on melkoinen mestari rustaamaan uusia kappaleita. Kalpean Iidan tango ja Kesäpolkka ovat kuuluneet jo vuosia monenkin pelimanniryhmän kantaohjelmistoon eri puolilla maata. Mestaripelimannin 80-vuotispäivän kunniaksi pohjoissavolaiset kansanmusiikkiryhmät järjestivät huhtikuun 18. päivänä Varkaudessa juhlakonsertin, jonka ohjelmisto koostui täysin Vepsäläisen sävellyksistä.
Kahdeksan eri yhtyeen esityksinä ja koko porukan yhteissoittona kuultiin kaikkiaan kahdeksantoista kappaletta, joiden tyylit vaihtelivat torvisoittokunnalle tehdystä juhlavasta marssista haikeisiin valsseihin, rytmikkäisiin sottiiseihin, irlantilaistyyppisiin irrotteluihin ja taiturimaisiin polkkiin.
Kaksituntisen soittorupeaman jälkeen mestari lie lopultakin tunnustanut hengessään, että hänessä on ehkä sittenkin ”sitä jotakin”.

Sukuperintöä

Monen muun vanhan kansan pelimannin tavoin Erkki Vepsäläinen sai soittokimmokkeen heti poikasena kotoa ja suvusta Leppävirralta. Setä Aato Vepsäläinen kitkutteli viulua ihan reippaasti, kuten kuullaan vieläkin esimerkiksi Erkin tallentamasta ”Uato Vepsäläisen viinanhakupolokasta”. Kotikylässä Niinimäessä oli myös hanuristeja, joitten kanssa pääsi koettelemaan tanssisoittoja.
Muutettuaan työn perässä Varkauteen Vepsäläinen pääsi hyvään oppiin Mikko Parviaiselle, joka tuohon aikaan oli kaupungin musiikkielämän ykkösmies kaikessa. Viulun ja mandoliinin rinnalle tuli vielä klarinetti, kun Parviainen otti nuoren miehen Varkauden soittokuntaan. Kaikille soittopeleille riitti käyttöä, kun Vepsäläinen leipätyön ja soittokunnan ohessa kiersi iltaisin soittamassa tansseja Varkaudessa ja sen ympäristössä Lankisen veljesten yhtyeen mukana. Työteliäimpinä aikoina Lankisilla oli jopa yli 180 keikkaa vuodessa: siis joka toinen ilta.
Milloinka torven- ja tanssinsoittajasta tuli sitten pelimanni?
Samaan aikaan kuin muistakin tämän päivän veteraanipelimanneista: 1970-luvun alussa, kun Kaustisen purpuripelimannit ja kansanmusiikkijuhlat olivat puhaltaneet vanhan pelimannihengen taas täyteen roihuun.
Varkauteenkin syntyi oma pelimanniporukka, jota Vepsäläinen johti aina sen kuolemaan 2000-luvun alkuun. Juuri omassa pelimanniporukassa Vepsäläinen innostui myös säveltämään omia kappaleita, jotka saivat usein innoituksensa tutuista paikoista, ihmisistä ja ilmiöistä.

Vierasmaalainen kiehtoo

Jos Varkauden pelimanneissa soitettiin perinteistä kansanmusiikkia, niin toisessa varkautelaisessa yhtyeessä Rimpsauksessa sai kokeilla vapaasti toisenlaisia rytmejä irlantilaisesta unkarilaiseen ja juutalaiseen. Vaikka pelimanni on päällisin puolin miten harmaa ja vaatimaton, niin juuri nuo kiemuraiset vierassointuiset sävelmät kertovat, että miehen sisällä palaa ankara luova tuli ja mitä vilkkain mielikuvitus.
Sävellysten ainoa huono puoli on siinä, että harva pelimanni uskaltaa iskeä kyntensä niihin ja tyytyy soittelemaan vanhoja tuttuja Karjalan poikia ja Suhmuran Santraa.
Varkauden pelimannien ja Rimpsauksen jälkeen mestari on käynyt soittamassa Leppävirran pelimanneissa. Jukka Suomisen johtamat leppävirtalaiset ovat myös levyttäneet, ja näiltä cd-levyiltä erottaa kyllä vaivatta milloin Erkki Vepsäläisen helakan mandoliinin tai puhtaan ja tarkan viulun.
Viuluun mestari tarttuu nykyisin lähinnä vain juhlan kunniaksi, kun runsas soittaminen on jättänyt jälkensä olkapäihin. Mandoliinin kanssa ei näitä ongelmia ole, ja Pekkojahan mestarilla riittää – tälläkin erää kolmin kappalein.

PS. Erkki kiittää lämpimästi kaikkia pelimanniystäviään juhlakonsertista, joka mykisti hänet. Seppo Kononen
Kuva: Päivi Ylönen-Viiri

Julkaistu Pelimannissa 2/10.

Pysy tahdissa maailman ainoan suomenkielisen kansanmusiikin aikakauslehden avulla!