Pelimanni

Levylautasella



Mestaripelimanni Aimo Mantere, Jussi Asu, Ilpo Aro: Huuliharppumestarin matkassa.

Säkkijärven polkka / Hiihtäjien valssi / Amin jenkka / Kapsjokipolkka / Kariniemen valssi / Veikkarin polkka / Joensuun Elli / Kiperä polkka / Merimiehen hyvästijättö / Tiskarin polkka / Kapsjokivalssi / Polkka Leviltä / Suhmuran Santra / Lokakuun polkka / Lännen lokari / Saatanan perkeleen polkka / Talkoovalssi / Vanha jatsi

Viime kesän uusi mestaripelimanni Aimo Mantere pani heti tuulemaan. Esikoislevy ilmestyi Jussi Asun tuottamana ja säestämänä loppuvuodesta 2009. Mukana soittamassa on myös Ilpo Aro pyykkilautoineen ja lusikoineen.

Aimo Mantereen esitysten suola on kehon kieli, jalkojen ja käsien voimakas liike, jonka voi vain kuvitella tässä pelkästään kuulokuvaan perustuvassa tuotteessa. Huuliharpun rajalliset mahdollisuudet tekevät kappaleista pirteästi uudenlaisia melodisten oikaisujen kautta. Jussi Asun laulava bassonkuljetus tuo myös oman veikeän värinsä sävelmiin.

Levyllä esitetty ohjelmisto on peruspelimannin materiaalia: perinnesävelmiä eri puolilta maata, kupletteja ja pelimannien sävellyksiä. Mukana on niin Mantereen omia kuin myös Ossi Niinimäen ja Otto Hotakaisen kappaleita. Monet pelimannien sävellykset ovat pelimannien yleisessä tietoisuudessa muuttuneet perinnesävelmiksi – tällä levyllä sen kohtalon on kokenut Sulo Masalinin Vanha jatsi (kappaleen säveltäjätiedot ovat virheelliset myös äänitearkiston nettisivulla!).

Cd-lehdykän teksti ja taustatiedot ovat taas kerran niukkaakin niukempia. Olisi ollut mielenkiintoista tietää esimerkiksi mikä mestaripelimanni on miehiään, mistä kotoisin, millaisissa kokoonpanoissa mukana jne. Mantere on aloittanut esiintymisen huuliharpistina vuonna 1979. Vuodesta 1994 lähtien hän voittanut yhdeksän Suomen mestaruutta ja kolmesti sijoittunut toiseksi. Missä muuten on Kapsjoki (jota ei edes googlettamalla löydy, jollei tarkoiteta Kapsajokea)?

Antti Koiranen


Kanteleen kyydissä

Kanteleen Ääniä 2009
Kanteleeni käynnistän / Matkaan / Johtolankoja / Kirppupolkka / Karhun kantele / Ihmetyksiä / Villillä tuulella / Sentti / Ystäväni / Katso koivu minua / Eksynyt ja nälkäinen / Kiire / Kotia / Kiitos

Kanteleen kyydissä mennään svengaavasti kanteleen ehdoilla, sovitukset ovat monipuolisia tahtilajeiltaan, tunnelmiltaan ja soitinnuksiltaan. Teemat ovat hauskoja, kertosäkeet tarttuvia ja sanoja ei ole liikaa. Sanoituksista vastaa Eppu Nuotio ja sävellyksistä Vilma Timonen. Topi Korhonen (trumpetti) ja Kukka Lehto (viulu) tuovat lisää sävyä ja potkua jo lähtökohdiltaankin vaihtelevaan musiikkiin. Aineksia on ainakin swing-jazz-rock-soul- ja kansanmusiikin puolelta. Suosikeikseni nousivat svengaava Sentti upeine pianoriffeineen. "Mitä saa ilmaiseksi, saako yhtään mitään? – Soittaa saa, ja siksi soitetaan, laulaa saa, ja siksi lauletaan..." Sympaattinen Eksynyt ja nälkäinen kyselee nöyränä tietä mm. majakalle ja sirkukseen kunnes tulee niin nälkä, ettei erota hattua kattilasta. Kiire-kappaleessa on niin hoppu, ettei ehdi istua eikä ajaa pyörällä – ”onko mitään järkeä jos ei ehdi hymyillä?". Sympaattinen on loppulaulukin: "Kiitos kiitos seurasta, pidä sydän mukana..."! Vilma Timosen pedagogisesti tarkoin mietitty materiaali julkaistaan Otavan uusissa alaluokkien musiikin kirjoissa.

Minna Raskinen


Kuunkuiskaajat: Kuunkuiskaajat

Magnum Music 2010
Kahden / Ruutuliina / Loputon tie / Taivaallinen / Hääkellot / Työlki ellää / Maailman majoilla / Tumma sydän / Taivaanrinne / Milloinkaan / Työlki ellää (remix)

Euroviisuedustajamme Kuunkuiskaajien, eli Värttinästä tuttujen Susan Ahon (laulu, haitari) ja Johanna Virtasen (laulu, harmooni) esikoislevy on kunnon iskelmälevy fokseineen, humppineen ja tangoineen. Sävellykset ovat pääasiassa Timo Kiiskisen ja Susan Ahon tekemiä, sanoitukset Kiiskisen kynästä. Susanin ja Johannan lisäksi levyllä musisoivat myös mm. Tom Nyman (basso ym.), Tommi Viksten (kitarat, kantele), Petri Hakala (kitara, mandoliini), Anssi Nykänen ja Abdissa Assefa (lyömäsoittimet), Esko Järvelä (viulu) ja Ville Riippa (koskettimet).

Kuunkuiskaajien levy soi vanhanajan iskelmien ja perinteisen kansanlaulun hengessä, mutta toki levyllä modernimmissakin maisemissa kuljetaan. Eniten itseäni miellyttävät sävellykset, joissa kansanmusiikkitausta kuuluu voimakkaimmin, esimerkiksi Susan Ahon Taivaallinen-tango ja balkanilaisvaikutteinen Taivaanrinne. Tällaisia tunnelmia olisin kaivannut enemmänkin, jotta ne erottuisivat iskelmien valtavirrasta.

Omaleimaisuutta musiikille antaa myös Susanin ja Johannan sekä yksin- että yhteislaulu, joka soi hienosti hioutuneena, lämpimänä ja sävykkäänä läpi levyn. Erityismaininnan ansaitsee perinteinen mustalaismelodia Tumma sydän. Sävelmä on kaunis ja Susanin tulkinta ja äänenväri NIIN ihanat! Jään innolla odottamaan, mihin Kuunkuiskaajien tie jatkossa vie.

Arja Kangasniemi


Suunta: Sulavainen

Maanite 2009
Sulavainen / Tuli / Nuoruus / Louhi / Ella / Pyhien tanssi / Kuutar

Suunta-nimen takaa löytyy kolme kansanmusiikin konkaria, Anna-Kaisa Liedes (laulu), Kristiina Ilmonen (lyömäsoittimet, puhaltimet, laulu) ja Timo Väänänen (kanteleet, laulu). Kolmikko on onnistunut ensimmäisellä Suunnan levyllä yhdistämään hienosti improvisaation ja perinteen. Sovitukset ovat pääosin näiden yhdistelyä, mutta levyltä löytyy myös perinteisempään tyyliin esitettyjä kappaleita, kuten sydämeen käyvän kaunis Nuoruus sekä rempseä rekilaulu Ella, jota seuraa huilumelodia.

Levyn sanoitukset ovat perinteisiä, sävellyksistä löytyy sekä tradeja että Liedeksen ja Väänäsen sävellyksiä. Sovitukset on tehty nautinnollisen väljiksi, jolloin jokainen instrumentti saa rauhassa oman tilansa – tässä todellakin pätee sanonta vähemmän on enemmän. Tunnelmat vaihtelevat levollisesta, kutkuttavan kiihottavien kautta tanssillisiin.

Instrumenttimaalailussa sykähdyttäviä hetkiä löytyy paljon. Esimerkkeinä mainittakoon Timon rouhea kantelekomppi Tuli-kappaleessa ja Anna-Kaisan sähinät, kähinät ja kujerrukset Louhessa, jonka taustalla kumisee Kristiinan soittama udu-rumpu. Kristiinan ilmeikäs huilunsoitto tuo hienon sävyn kanteleen ja laulun ohelle Sulavaisessa, Pyhien tanssissa ja Kuuttaressa.

Vaikka olen kuullut Suunnan muusikkoja eri yhteyksissä lukuisia kertoja, täytyy nostaa hattua, huivia ja huopikkaitakin sille, miten tuoretta musiikkia he tässä yhtyeessä tekevät!

Arja Kangasniemi


Kari ja Tuula Dahlblom: Väinämö - Kanteleilla Keski-Suomesta

K & T Dahlblom 2009
Häkkisen valssi / Hiivatin polkka / Poliisi Rossin valssi / Sato tahi tuuli, mutta rokulia ei / Tulikarin sottiisi / Harrin jenkka / Ootkos velipoika pukkia nähnyt / Saunamarssi / Kallen malliin / Rankan malliin / Hauk’Joonaan polkka / Näremäen Jussin masurkka / Valssi Kannonkoskelta / Paimenen masurkka / Hevospolkka / Antin masurkka / Hatukankaan valssi / Kahvipannu / Hienohelma / Ilmari Viitasen masurkka / Arvon mekin ansaitsemme / Rinkitanssi / Haapaveden valssi / Katselin taivaan tähtiä / Huutolaismummon kehtolaulu / Tuulen laulu

Väinämön levyllä kuullaan konstailematonta pelimannimeininkiä ja heleästi soivia kanteleita. On Martti Pokelan hengessä toteutettuja pelimannikappaleita rytmikkäine vaihtobassoineen, tarkasti soitettua "tikutusta" Resurankan malliin, on sooloja, kanteleen ja viulun liittoutumaa sekä pari hitaampaa kappaletta. Minua hiukan häiritsi tietynlainen hätäisyyden sävy. Melkein kaikkia kappaleita olisi kyllä voinut soittaa rauhassa pidempäänkin - suurin osa on alle kaksiminuuttisia! Tempoihin olisi voinut ottaa reilummat vaihtelut ja kappalejärjestystä olisi voinut vielä miettiä. Virkistävää on, että Dahlblomien Salmiset, Saarijärvet tai pienemmät pelit soivat eri tyyleillä soitettuna, mutta aina yhtä raikkaasti. Ansiokasta on perinteisten tikkutyylin kappaleiden mukanaolo, sillä niitä ei monelta äänitteeltä löydy. Upea on myös Tuula Dahlblomin Tuulen laulu.

Minna Raskinen


Petra Hartikainen ja Pekko Käppi: Uni uuhella ajeli

Kulttuuriosuuskunta Uulu 2009.
kappaletiedot

Kehtolaulut ovat aina kuulleet joka äidin perusrepertuaariin. Lasta tuuditetaan uneen ympäri maailman erilaisin sävelin. Kulttuuriosuuskunta Uulu on työpajatoiminnassaan tarttunut tähän tärkeään musiikkiperinteeseen ja innostanut monia äitejä laulamaan enemmän lapsilleen.

Nyt Uulu tarjoilee kehtolauluja myös levyn muodossa. Petra Hartikainen ja Pekko Käppi ovat nauhoittaneet edustavan joukon suomalaista kehtolauluperinnettä. Heti alkuun yllätyin siitä, miten pirteän kuuloisia nämä kehtolaulut ovat. Levy pyörähtää käyntiin parilla reippaalla duurisävelmällä, joista etenkin avausraita Aa tuuti lasta jää soimaan päähän pitkään. Reippaan alun jälkeen hiljennytään pikku hiljaa ja päästään vakavampiinkin aiheisiin, Tuonen tupaan ja kuolema-aiheisiin kehtolauluihin.

Instrumentaaliosuudet ovat levyllä erittäin nautinnollisia. Petra Hartikaisen kantele soi kauniisti ja Pekko Käpin troka tanssii jouhikon kielillä upealla soinnilla. Laulu on epätasaisempaa, varsinkin Hartikaisen laulu on välillä melko alavireistä. Viimeisissä lauluissa tunnelma hiukan putoaa kun soittimet jätetään pois.

Pari omaa sävellystäkin Petra Hartikaisen kynästä on mahtunut joukkoon mukaan, sekä Kirsi Ojalan kaunis Tule tänne uniukko Pekko Käpin samettiäänisenä tulkintana. Mielenkiintoista ristisiitosta on tapahtunut tansanialaisen perinteen kanssa – tansanialaisia melodioita on yhdistelty suomalaisiin ja ilimba-sormipianoa kuullaan paljon.

Tove Djupsjöbacka


Orkestar Bordurka

Orkestar Bordurka 2009
Parti muzika / One star / Mountain love / Mythos / Bordurescu mazurka / Hopa Nina / Slivovice / An eyropeyishe kolomeyke / Diabolo / Alkohol

”Eihän tällaista musiikkia kukaan tee vuonna 2009. Paitsi ehkä Ukrainassa”, totesi ystäväni kun soitin hänelle Orkestar Bordurkan uuden levyn avajaisraitaa. Tällaista musiikkia tehdään vain Bordurian mielikuvitusvaltiossa, jonka musiikkiin joukko suomalaisia kansanmuusikkoja ovat ansiokkaasti perehtyneet.

Levylle mahtuu niin jalan alle menevää balkanilaista tanssimeininkiä mutta yllättävän paljon myös lyyrisempää materiaalia. Hannu Oskalan haitarinsoitto on monessa kappaleessa suuressa roolissa ja rakentaa välillä siltaa suomalaiseenkin kansanmusiikkiin. Jarno Tastulan laulu on mukaansatempaavan muhkeata ja myös Sara Puljulan tumma dramaattinen lauluääni jää mieleen.

Suurin osa sävellyksistä on omaa tuotantoa. Avajaisraita Parti muzika (Jarno Tastulan kynästä) liikkuu balkanilaisen ja hämmentävän itä-diskopopin rajoilla. Tastulan Bordurescu mazurkassa puolestaan balkanilaisuus yhdistyy mukavasti suomalaismelankoliseen viulu-haitari-musisointiin. Pari perinteistä kappaletta mahtuu myös joukkoon, joista etenkin Slivovice on hurmaava.

Maailmassa löytyy roppakaupalla balkanilaista musiikkia soittavia yhtyeitä. Bordurkan erikoisuus on huumorilla höystetty kokonaisuus. Levy on huolella tehty mutta kannattaa etenkin tutustua yhtyeeseen hulvattoman live-esiintymisen kautta. Hoba!

Tove Djupsjöbacka


Zamburu: Waaw!

Zamburu 2010
Sorsornet / N’Dau Rabin / Daouda Sane / Kuku – Fatou / Seyna Mousso / Mansani Sise / Oyleyma Sane’ / N’Dey Gueye / Mon Be’be’ / Yankadi – Makuru / Sunu

Nakkilasta kuuluu afrikkalaisen musiikin jytke, ja sitä on jatkunut jo pidemmän tovin. Opettaja ja soitinrakentaja Olli Penttilä herätti rytmit paikkakunnalla jo 1980-luvun lopulla, ja Nakkilan yläaste synnytti useampia länsiafrikkalaiseen perinteeseen keskittyviä yhtyeitä. Näin sai syntynsä myös Zamburu-yhtye vuonna 1992, ja nyt jo reippaasti toistakymmentä vuotta toiminut pumppu lukeutuu maamme vanhimpiin genrensä edustajiin. Nykyisen kokoonpanon muodostaa 16 soittajaa, joiden käytössä on perinteisiä afrikkalaisia soittimia. Näistä ksylofonityylinen balafon lienee ainoa melodiasoitin laulun ohella. Djembet, bombolonit ja dundun-rummut keskittyvät edustamansa musiikinlajin sydämeen: rytmiin.

Zamburun esikoisalbumi ”Waaw!” sisältää yksitoista kappaletta, joiden syntyperät ovat Gambiassa, Guineassa ja Senegalissa – joitain pieniä yllätyksiä lukuun ottamatta. Sekä ulkokuoreltaan että sisällöltään tyylikkäästi toteutetulta levyltä välittyy aito tekemisen meininki ja innostus musiikkia kohtaan. Yhtyeen ilmaisussa epäilemättä suurta roolia kantava visuaalinen puoli esiintymisasuineen ja koreografioineen ei välity levyltä, eikä albumi täten kokemuksena korvaa live-esiintymistä, mutta afrikkalaisissa polyrytmiikoissa ja laulelmissa riittää toki nautittavaa näinkin. Jalka omaksuu sykkeen helposti, ja kuulijassa herää kaipuu päästä osallistumaan menoon itsekin. Tästähän afrikkalaisessa musiikissa on juuri kyse: yhteisöllisyydestä, jossa esiintyjän ja yleisön jäsenen välille ei tehdä eroa. Ainakin Nakkilassa tiedettäneen, että musiikki on meille kaikille yhteistä.

Jimmy Träskelin


Wimme: Mun

Rockadillo Records 2009
Soahkesuovva / In mun du / Ruovdi / Don leat / Paris / Mássu / Sohka / Lottit / Ale / Iditguovssu / Áiti

Wimme Saaren uutukainen Mun-albumi julkaistiin vuodenvaihteen jälkeen, kun taiteilijan edellisen levyn ilmestymisestä oli päässyt kulumaan jo kuutisen vuotta. Saamen kielen sana ”mun” kääntyy suomen kielen ”minä”-sanaksi, ja titteli yhdessä Wimmen itsensä loihtimien hykerryttävien kansitaiteiden kanssa luo varsin henkilökohtaisen vaikutelman. Wimmen veressä virtaava saamelainen joikuperinne sykkii jälleen syvää kunnioitusta synnyinmaisemiaan kohtaan, mutta purkautuu laulajan omien tunnemiljöiden hyökynä kaikkiin ilmansuuntiin, ja ainakin Pariisiin saakka.

Wimme yhdistää voimansa jälleen Rinneradio-yhtyeen kantavien voimien Tapani Rinteen (klarinetit) ja Juuso Hannukaisen (perkussiot) kanssa. Albumin soundimaailma syntyy tällä kertaa vahvasti akustisista elementeistä. Vaikka Tuomas Norvion elektroniset tehosteet ovat niiden lomassa ratkaisevassa roolissa, ne ovat hillitympiä ja tyylikkäämpiä kuin aiemmalla Bárru-albumilla. Nyt niiden ja akustisten soittimien yhteispanos synnyttää herkullisia äänimaisemia, joiden pariin tahtoo uppoutua yhä uudestaan. Sointien kirjoon yhtyy myös vaikuttava vierailijoiden kaarti. Matti Walleniuksen kielisoittimet, Ulla Pirttijärven lumoava joiku sekä vaikkapa Eero Grundströmin harmoni ja Iro Haarlan harppu löytävät kaikki luontevasti tiensä keitokseen, jolta voi odottaa mitä vain. Kudelman pitää kasassa Wimmen ääni, joka pulppuilee jostain huomattavasti syvemmältä kuin miehen äänihuulilta. Mun-levyä on synnytetty pitkään ja lopputulos on sen mukainen: eheä, kypsä ja lumoava.

Jimmy Träskelin

Julkaistu Pelimannissa 1/10.

Pysy tahdissa maailman ainoan suomenkielisen kansanmusiikin aikakauslehden avulla!