Tämä sivu on osa Kansanmusiikkiliiton arkistoa.
Uudet sivut sijaitsevat osoitteessa: www.kansanmusiikkiliitto.fi

Kuukauden pelimanni Timo Myllykangas

Kerro lyhyesti itsestäsi.

Olen Timo Myllykangas, syntynyt 1973 ja kotoisin Kaustiselta Järvelän kylästä Kairan talosta. Isä Pentti Myllykangas ja äiti Marja-Liisa Myllykangas. Vaari oli Arvo Myllykangas. Isä ja vaari olivat pelimanneja.

Monennennenko sukupolven pelimanni olet? Vaarin isä Antti Myllykangas ja hänen isänsä Aleksi Myllykangas olivat pelimanneja eli olen viidettä sukupolvea pelimanni. Arvo, Antti ja Aleksi kaikki olivat harmoonin soittajia eli komppaajia ja minun isänikin soitti bassoa, kitaraa, saksofonia ja hän on myös laulanut. Äitini suku on Paimiosta. Äitini äiti tuli Järvelään opettajaksi. Olen asunut Kaustisella 18 vuotta ja sen jälkeen kuusi vuotta Helsingissä, sitten taas kolme vuotta Helsingistä pois ja sitten taas vuosi Helsingissä ja juuri nyt olen taas muuttamassa takaisin Kaustiselle.

Missä kokoonpanoissa soitat?

Tällä hetkellä soitan Pekka Kuusisto ja Luomu-players , JPP, Troka, Ville Kangas Band, tänä kesänä keikkailin myös Maria Kalaniemi –yhtyeen kanssa, Ailii –niminen popbändi. Duo Hannu Sahan kanssa ja Järvelän pelimannit. Teen myös soolokeikkaa. Ai niin ja soitan myös New Yorkin pelimanneissa (minä ja Petäjän Jussi) klarinettia.

Miten Akateeminen koulutus on vaikuttanut sinuun pelimannina?

En tiedä, että miten se on minuun pelimannina vaikuttanut, mutta muusikkona se on vaikuttanut kehittävästi. Ilman Akatemiaa tuskin olisin suuntautunut tämän tyyppiseen musiikkiin esim. tehnyt bassosoololevyä. Olen saanut hirveästi oppia, innostusta ja motivaatiota. On siinä ollut myös ristiriitaakin tällaisen ammattimaisen musiikin tekemisen ja harrastamisen suhteen. Enää en kuitenkaan koe olevan siinä mitään ristiriitaa. Nykyisin yritän kuunnella omaa sydäntäni, että mitä haluan tehdä. Jos minua huvittaa soittaa perinteistä niin soitan sitä, tai jos minun huvittaa soittaa jossain kokoonpanossa jotain kokeilevampaa tai huvittaa tehdä bassosoololevy niin sitten teen niin. Ei pidä yrittää kysellä joltakin muulta, että mitä minä saan tehdä vaan ihminen voi tehdä juuri niin kuin se haluaa. Yhdessä hyvässä kirjassa, Alkemisti, sanottiin, että ihmisen tehtävä täällä maan päällä on unelman toteuttaminen. Akatemia on minulle ollut hyvä apu unelmani tai unelmieni toteuttamisessa. Elämässäni on myös monia muitakin asioita kuin soittaminen. Aikaisemmin aina ajattelin, että mitä muut ajattelee tekemisistäni, mutta nyt teen vain sitä mikä tuntuu hyvälle.

Miten akateeminen kansanmuusikko elättää itsensä?

Keikkailemalla eri kokoonpanojen kanssa ja omilla proggiksilla. Mielestäni ihmiset ovat liikaa huolissaan siitä, että miten selviää elämästä. Mehän ollaan selvitty jo. Mehän ollaan olemassa. Jos idea lähtisi siitä, että tärkeintä on olemassa olo ja sen jälkeen syntyy se, että mitä haluaa tehdä ja sen jälkeen se, että mitä omistaa.

Mikä sinun suhteesi on kansanmusiikkiin?

Mietin tuota viime keväänä, että pitäisikö minun opetella lisää ruotsalaisia polskia nauhalta tai pitäisikö minun opetella soittamaan paremmin jameissa. Ehkä se liittyi siihen, että mitä kansanmusiikin opiskelijan PITÄÄ osata. Mutta ihmisen ei nimenomaan tarvitse tehdä mitään, vaan pitää tehdä juttuja mitä haluaa tehdä. Suhteeni kansanmusiikkiin on läheinen, koska olen kaustislainen. Joskus minua liikuttaa soittaa Järvelän Antin marssi Järvelän pelimannien kanssa ja toisaalta kuuntelen ja pidän paljon popmusiikista kuten Radiohead:ia. Kun musiikki koskettaa se tulee yleensä odottamatta ja se riippuu tilanteesta. En juurikaan kuuntele perinteistä musiikkia vaan soitan sitä itse. Haluaisin mieluummin puhua suhteestani musiikkiin. Se aiheuttaa minussa vahvoja fiiliksiä. Saan siitä kiksejä ja se kantaa minua, saan lohtua, voimaa ja sitä voi tanssia, soittaa jne. Se ei ole kiinni siitä, että soitanko minä kansanmusiikkia vaan soitan ja kuuntelen musiikkia. Kun kuuntelen Vesa-Matti Loiria, Radioheadia, Ville Kangasta tai saan väristyksiä kun soitan pitkästä aikaa Järvelän Antin marssia niin kysymys on musiikista. Ihmiset pohtii liikaa genrejä. Eihän elämässä ole mitään genrejä. Eihän Jumala ole mikään genre!

Ketkä ovat olleet opettajasi?

Ari-Pekka Anttila oli tosi tärkeä opettaja, Pekka Lehti opetti oman kappaleensa, joka on myös levylläni. Se biisi vei minut tekemään sellaista materiaalia, jota on levyllä. Soittamisen aloitin Kankaan Ollin oppilaana ja Mauno Järvelä opetti Näppäreitä ja on tärkeä hahmo urallani.

Miten löysit basson?

Voisi sanoa näin, että se löysi minut. Basson soittaminen oli vain soittelua aika kauan. Itseasiassa vasta Akatemiassa aloitin sen soittamisen tosissaan. Akatemialle pääsykin oli tuuria. Soitin silloin vielä klarinettia pääsoittimena ja klassisen musiikin tosissaan soittaminen ja sen harjoitteleminen ei tuntunut hyvältä. Folkkareissa oli mukavaa soittaa bassoa. Vasta Akatemiassa, kun ostin oman basson Ari-Pekka Anttilalta ja huomasin että minunhan pitää ruveta treenaamaa ja huomasin sitten, että tuloksia syntyy.

Miten sinun bassonsoitto on muuttunut urasi aikana?

No, sanotaan nyt niin että siihen on tullut lisää sävyjä. Taitoa ja Jormaa!!

Mihin kansanmusiikkiyhtyeen basistin tulisi mielestäsi tähdätä?

Pysyvään ekstaasiin! Tai kaikkien tulisi pyrkiä pysyvään ekstaasiin ja siihen, että on oman itsensä auktoriteetti.

Soitatko vielä klarinettia?

Soitan sitä huumoriperformansseissa! (naurua). Nyt kyllä harmittaa, että menin myymään oman klarinetin muutama vuosi sitten. Kesällä huomasin Vihreää haltiatarta tehdessämme, kun soitin siinä fonia, että eihän minun tarvitse olla siinä mikään hyvä, jos tuntuu että on tarvetta sitä soittaa niin siitä voi nauttia myös näilläkin taidoilla..

Kerro levystäsi.

Levyn hullu idea lähti vuonna 1995 vitsistä, niin kuin monet hyvät ideat lähtevät. Olin Tallarilaisten kanssa Rääkkylässä keikalla ja matkalla rupesimme suunnittelemaan tulevan levyn kantta, vaikka silloin en tiennyt mitään levystäni. Matka oli tosi hauska. Samana vuonna ehdotin tanssija Sipiläisen Sannalle, että voisimme tehdä huumorimielessä tanssi- ja bassoproggiksen. Myöhemmin teimmekin sellaisen ja jo silloin tein biisejä, joita on levylläni. Levyn teko konkretisoitui vasta vuosi sitten keväällä. Seita Music:in Virkkalan Mika rupesi puhumaan levystä ja silloin innostuin siitä. Silloin osa biiseistä oli valmiina ja osan tilasin Järvelän Antilta, Alakotilan Timolta ja Kankaan Villeltä. Halusin soolobiisejä kontrabassolle ja itse on osaa nitä säveltää.

Kenen säveltämä Drum and bass –biisi (Levyn 3. raita, kesto 4 sekuntia.) on?

Voisin nyt julkistaa, vaikka en tiedä, että tykkääkö Ville tästä. Biisi on Kankaan Villen sävellys ja syntyi, kun olimme viimeistä päivää studiolla ja olimme juuri äänittäneet Almost Neanderdahl biisin. Fiilis oli hyvä ja ruokatauolla sanoin, että haluaisin levylle vielä jotain tosi pöhelöä tai tyhymää, että levystä tulisi vielä hauskempi.. Sitten Ville sävelsi sen ja itse asiassa en itse soita siinä ollenkaan. Ville on soittanut sen rummuniskun ja Vesa bassoäänen. Biisistä on olemassa myös nuotti.

Mikä on Neanderdahl-säätiö?

Se on kolmikko, joka teki levyni eli minä, tuottaja Kankaan Ville ja äänittäjä Vesa Laasanen. Säätiö syntyi Mosalassa Perhojoen rannalla, kun harjoitimme eläimellistä riittiä ja jonka päätteeksi kaikki tippui vaatteet päällä Perhojokeen. Minulla oli tuliterä kännykkä taskussa ja ihmettelin sen jälkeen, että mitäs tämän kanssa nyt tehdään. Kankaan Ville sanoi, että: ”Älä huolehdi, kyllä Neanderdahl-säätiö auttaa.” Kunniajäseneksi otettiin Rauhalan Hilkka. Säätiö harrastaa eläimellisiä riittejä, performansseja, tehtiin minun levy ja kyllä me voidaan tehdä keikkakin, jos on tarvis tai mitä vaan. Jos siltä tuntuu niin voidaan myydä vaikka pajunkissoja.

Kerro levyn kansivihkossa julkaistusta kirjoittamastasi novellista?

Se on kirjoitettu 1999 syksyllä ja kirjoitin sen intuitiolla yhdessä kuukaudessa. Se vain tuli. Sysäyksen kirjoittamiseen antoi silloinen tyttöystäväni Silja Kononen. Olin silloin muuttanut Kaustiselle ja aloittamassa siviilipalvelustani ja olin päättänyt pitää taukoa kaikista yhtyeistäni. Minulla oli silloin vähän burnout meininkiä soittamisen suhteen. Parin kuukauden kuluttua siviilipalveluksen aloittamisen jälkeen kysyin Siljalta, että mitä minä nyt teen, kun ei ole keikkoja enkä harjoittele. Olin puhunut sille aikaisemmin Jet Lagin perusteista ja Silja sanoi, että kirjoita Jet lagin perusteet. Rupesin kirjoittamaan saman tien ja huomasin, että tekstiä syntyy. Naureskelin, että en itsekään ymmärrä puoliakaan niistä tajunnanvirtarunoista. On jännä huomata, kun niitä lukee nyt, että niitä ymmärtää ja niissä on tavallaan totuudellinen tausta olemassa.

Sen jälkeen en ole kirjoittanut paljon mitään. Sitä ennen kirjoitin jonkun verran rakkausrunoja tytöille ja nyt tämän vuoden alusta olen huomannut, että olen alkanut kirjoittamaan aforismeja. Soitan ja kirjoitan vain silloin kun se tuntuu siltä. Vaikka basso on minun ns. pääsoitin niin huomaan että minä olen vähän ”puristanut” sitä. Yritän elää sen mukaan, että jos minua ei huvita niin en soita enkä kirjoita.

Annoin tekstin Virkkalan Mikalle luettavaksi ja se sanoi, että se haluaisi sen ehkä julkaista. Mietimme, että teemmekö novellin johon liitetään cd-levy vai cd-levy, jossa on novelli. Olen kuitenkin muusikko niin luontevinta oli julkaista se osana levyä.

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

En tiedä, että haluanko sanoa niitä ääneen. Haluaisin laajentaa ilmaisuani ehkä laulun ja tanssin suuntaan. Täytyy katsoa, että jos niitä pääsisi tekemään jossain. Tai totta kai niin voi tehdä, jos vain päättää niin. Ja jos minusta tuntuu hyvältä jatkaa bassonsoittoa niin jatkan sitä, jos ei, niin lopetan.

Olen päättänyt etten halua tehdä vängällä tai ponnistella, koska kuitenkin se mikä syntyy vapaasta halusta on kuitenkin aidointa. Se ei tarkoita sitä ettenkö harjoittelisi, mutta kaiken lähtökohtana pitäisi olla se, että on innostunut siitä mitä tekee.

Haluan tehdä myös muutakin kuin musiikkia. Minua huvittaa pelata nykyään jalkapalloa. Pelaan Kaustisen joukkueessa nelosdivarissa. Kesällä oli vain kolme peliä ja hävisimme ne kaikki. Voittaminen ei ole kuitenkaan se juttu. Ajattelin jatkaa sitä harrastusta ja tykkään myös lukea ja sfääreillä ts. kulkea kaupungilla luurit korvissa ja ajatella.

Onko sinulla esikuvia?

Vesa-Matti Loiri, koska se on niin hyvä esiintyjä.

Kaikkien ihmisten tulisi pyrkiä siihen, että suurin auktoriteetti on oma itse.

Miten eroaa JPP:ssä soittaminen ja Pekka Kuusiston kanssa työskentely?

No, aika paljon, koska se viulutyyli on niin erilainen. Pekalla on erilainen tausta kuin Kaustisen miehillä. Molemmat ovat tosi kiehtovia ja molemmissa kokoonpanoissa on helppo soittaa vaikka ne molemmat ovat aika ääripäitä. Ihmiset ovat niin taitavia soittajia. Täytyy kuunnella eri tavalla.

Miten bändien demokratia toimii?

Luomu bändissä Pekka on johtaja, vaikka ei sekään mikään diktaattori ole. JPP on tosi demokraattinen bändi.

Milloin sinua voi kuulla keikoilla?

Lokakuussa Luomu players on keikalla Oulussa ja Kuhmossa. JPP:llä on jokin keikka Helsingissä.

Millaisia terveisiä sinulla on Pelimanni-lehden lukijoille?

Kosteita terveisiä! (naurua) Terveisiä kaikille, tulkaa juttelemaan kun tapaatte!

Riitta Huttunen