Tämä sivu on osa Kansanmusiikkiliiton arkistoa.
Uudet sivut sijaitsevat osoitteessa: www.kansanmusiikkiliitto.fi

Kuukauden pelimanni
Mestaripelimanni Kalevi Kainulainen

Pelimannisävelissä soi kotiseudun perinne

- Lapinlahden pitäjä on tunnettu kulttuuripitäjä ja eritoten kuulu Halosen -taiteilijasuvun kotiseutuna. Täällä kotikylälläni Pällikkäällä on ollut kansansoittajia, pelimanneja ja pelareita, läpi ajansivun. Heidän säveliinsä on tallentunut näiden seutujen oman musiikin tyyli. Pelimannisävelissä soi kotiseudun perinne, sanoo tuore mestaripelimanni Kalevi Kainulainen.

Ylä-Savo sai uuden mestaripelimannin jatkamaan edesmenneiden yläsavolaisten mestaripelimannien Tuure Niskasen ja Antti Kämäräisen perinnettä. Kaustisen Kansanmusiikkijuhlat nimesi hanuristipelimanni Kalevi Kainulaisen Lapinlahden Pällikkäältä mestaripelimanniksi.

Kalevi Kainulaista voi hyvin kutsua hiljaiseksi ja vaatimattomaksi metsien mieheksi. Hän on syntynyt 1.8.1937 Lapinlahdella. Elänyt ja asunut koko ikänsä Pällikkään kylään kuuluvalla jyhkeän kuusimetsän ympäröimän ahoniityn laidassa seisovalla kotitilallaan. Taival sinne vie monen mutkan ja tienhaaran kautta. Välillä tietä kysymättä ei sinne osaa.

- Täällähän minä olen ne musiikkivaikutteeni saanut. Keskenkasvuisen kuuntelin oman kylän pelarien soittoa. (Pelari on tanssisoittoa taitava pelimanni.) Joonas Tervo ja Taavetti Paldanius sekä Eljas Huttunen olivat taitavia soittajia. Hanuriin minulla oli kiinnostus ja missä vain sain luvan piti sitä kokeilla ihan omassa sylissä. Mökin poikana ei omaan ollut vielä varaa. Huuliharpulla ne ensimmäiset sävelet soittelin, olisinko ollut jo vähän toisellakymmentä, Kainulainen muistelee.

Viljo Vesterinen, Veikko Ahvenainen ja Esko Könönen olivat Kainulaisen suosikkeja lapsuusvuosilta saakka.

- Meillä ei kotona ollut radiota ja kun tiesin radiosta tulevan näiden soittoa piti päästä naapuriin sitä kuuntelemaan. Kyllä se oli sellainen luontainen mieliteko hanuriin ja soiton opettelu oli sitä korvakuulolta ja toisia jäljitellen tyyliin, jatkuu muistelu.

Kainulaisen kertoillessa tulee esille, että armeijan käytyään hän savottahankkeillaan osti käytetyn haitarin 60-luvun taitteessa. Siitä soitto varsinaisesti alkoi. Talkoo-, lato- ja nurkkatansseissa sai tuntumaa esiintymisestä ja kaverina oli usein soittamassa nykyäänkin pelimanneissa soittava Niirasen Reino.

Pelimannitoimintaa

- Alkuun se vähän arvelutti, että mitähän tästä tulee. Nuottien luku oli vähän sitä sun tätä, kun lähdin mukaan Eljas Huttusen sekä Eero Puhakan toimesta perustettuun pelimanniyhtyeeseen. Ohjelmistona oli näitä vanhoja tämän seudun sävelmiä, jotka oli nuotinnettu. Siitä se vaan lähti, Kainulainen hymyillen arvelee.

- Alkuvuosina oli innostusta ja joukkoa toiminnassa runsaasti. Meitä oli Pällikkään pelimannejakin toistakymmentä. Nyt ollaan ²ukkouvuttu² ja väki on vähentynyt. Nuorten mukaantuloa on pyrittävä kannustamaan kaikin keinoin, mestaripelimannia huolestuttaa.

- Mukana vielä oleville nuorille tulisi löytää omat väylät päästä esille täällä kotiseudullakin. Tarvitaan koulutusta ja tavoitteita. Osallistuminen valtakunnallisiin tapahtumiin on tietenkin tärkeä, Kainulainen listaa.

Oman alueen pelimannikursseille ja yleisestikin pelimannien kurssitoimintaa Kainulainen pitää tärkeänä pelimannitoiminnan osana.

Mestaripelimanni on ollut Ylä-Savon Pelimannien toiminnassa mukana johtokunnan jäsenenä ja uutterana soittajana kursseilla ja eri tilaisuuksissa. Pällikkään pelimannit, oman kylän yhtyeenä, on tietysti läheisin ja varmaan myös tärkein pelimanniyhteisö.

Korpien kätköistä

- Tämä pelimannitoiminta rohkaisi myös kokeilemaan omia sävelmiä jo 70-luvun puolella. Ensimmäinen oli sellainen jenkkasävelmä, Noron-Pekan sottiisi. Se on meidän kylän persoonallisuus. Sitten syntyi Tervetuloa marssi ja niin niitä alkoi kertyä lisää, Kainulainen miettii.

Tänä kesänä mestaripelimannilta ilmestyi jo kolmas nuottivihko Korpien kätköistä 3. Kainulainen on sanoittanut myös osan sävellyksistä. Tuotantoon kuuluu pelimannityylin soitteita, laulelmia, tanssittavia kappaleita ja hengellistä musiikkia.

- Pelimannin ohjelmistoon tulee kuulua kaikkea elämässä tarvittavaa musiikkia. Olen hyvillä mielin, kun me täällä Ylä-Savossa olemme rohkeasti ottaneet hengellisen musiikin ohjelmaamme. Vaikka soitan tansseissakin, hengellisellä musiikilla on tärkeä osansa minun musiikkielämässäni, mestaripelimanni myöntää.

Kalevi Kainulainen koppaa haitarin syliinsä ja niin saa kuulla joukon tuttuja jos tuntemattomampiakin hänen sävelmiään. Joukossa on myös Tuntematon ystävä -niminen sävelmä, jonka soitti mestarikirjasen saatuaan Kesällä Kaustisella.

Edellinen mestaripelimannimme Antti Kämäräinen oli myös haitaripelimanni. Hanuristina Kalevi Kainulainen jatkaa pelimannimusiikissa yläsavolaista hanuripelimannien mestarien aikaa.

Pertti Malinen