Tämä sivu on osa Kansanmusiikkiliiton arkistoa. Uudet sivut sijaitsevat osoitteessa: www.kansanmusiikkiliitto.fi
Kuukauden pelimanni Ilpo Saastamoinen
Kerro lyhyesti musiikillinen urasi ja jotain itsestäsi
Ilpo Saastamoinen (1942) ryhtyi ammattimuusikoksi syksyllä 1966
muuttaessaan Helsinkiin opiskelemaan musiikkitiedettä ja päättäessään
samalla työnsä peruskoulun opettajana (valm. Jyväskylä 1962). Ennen
muuttamista Kajaanin big bandin kapellimestariksi 1974 takana olivat jo
kokemukset Soulset- ja Karelia-yhtyeiden toiminnasta sekä Kritiikin
kannukset v. 1973. Kitarakirja (Tammi 1974) sai valtion
tiedonjulkistamispalkinnon.
Laajamuotoinen sävellystuotanto alkoi 1979-80, jolloin valmistui
ensimmäinen laajamuotoinen orkesteriteos Kalevala I-II (big band + voc.
& sax. ~ 1h 20 min.). Se pohjautuu kansalliseepoksemme ensimmäisen ja
toisen runon teksteihin. UMO nauhoitti sen TV:lle ja radiolle Kalevalan
juhlavuotena 1985, jolloin myös puolituntinen tilausteos mieskuorolle ja
soitinyhtyeelle 'Antero Vipunen' sai kantaesityksensä Pielavedellä.
Piirpauke-vuodet 1980-83 ja Pohjantahti-yhtye (1984-) antoivat oman
vahvan lisänsä säveltäjän etnisten musiikkikulttuureiden harrastukseen.
Tuloksena oli mm. Kansat soittavat - alkumusiikin lähteillä (Tammi 1985)
ja osin yhteistyönä syntynyt 'Kaikukeihäs' Joensuun laulufestivaaleille
1987. Niinpä seuraava teos, omaan tekstiin perustuva kolmituntinen
('arktinen kuorosinfonia') 'Karhunpeijaiset' (sekakuoro, säest. yhtye;
3h) 1988 onkin jo täynnä suomalais-ugrilaiseen ja arktisten alueiden
musiikkiin pohjautuvaa sekatahtilajisuutta. Kantaesityksessä oli mukana
Pohjantahti-yhtye, joka on erikoistunut saamelaismusiikin ohella
muidenkin sukukansojemme etniseen musiikkiin (esimerkkinä Moskovassa ja
Marissa kansainvälisiä palkintoja saanut 'Kansat soittavat'
-TV-taltiointi 1986 sekä LP 'Pohjantahti' Polydor 829 497-1 v. 1986).
Viehtymys kuoromusiikkiin alkoi todella 60-luvun lopulla radion
sinfoniakuoron jäsenyyden kautta. Yhteistyö harrastajakuorojen kanssa
vahvistui erityisesti Velho-oopperan (1h 45') kantaesityksen myötä 1993.
Sitä ovat seuranneet Tornion 375-vuotisjuhliin keväällä 1996 valmistunut
Tulinuoli (1h 15 min.), 1996 ensi-iltansa saanut kaksituntinen
Riekko-ooppera sekä Velho-trilogian täydentävä kolmas osa 'Käärme'
-ooppera 1999. Näihin sisältyy se kokemus ja tietous, mitä on keräytynyt
mm. yli 200 konserttiesiintymisen myötä pariinkymmeneen maahan.
Yhtä merkittävä osuus sävellystuotannolle on yli 25 vuotta jatkunut
kiinnostus saamelaiseen musiikkiin. Tämä kiinnostus johti lopulta
osallistumiseen Tromsøn yliopiston järjestämään nelivuotiseen Kuolan
saamelaisten musiikin kartoitustyöhön (~600 lauluäänitettä), jonka ensi
vaiheena Ilpo Saastamoinen teki Jyväskylän yliopistoon pro gradu
-tutkimuksen 1994 saamelaisten musiikin rytmiikasta sekä
improvisaatiorakenteista. Samoja aiheita luotaa Tampereen yliopiston
1990 julkaisema 'Keiteleen oudompi nuottikirja', joka syntyi osin
Saastamoisen Keiteleellä peruskoulussa 1987-88 saaman opettajakokemuksen
myötä. Se esittelee malleja etnisen musiikin hyödyntämiseksi
improvisoinnin ja luovuuden lähteenä.
Luentovierailut (Helsingin, Tampereen, Oulun ja Jyväskylän yliopistot,
Sibelius-Akatemia) ja musiikkikasvatukseen liittyvät kurssit ja
esitelmät (mm. Falun, Tallinna, Viljandi, Tarto, Karasjoki/Norja,
Petroskoi, Kaustinen) ovatkin luonnollinen jatke tälle tutkimustyölle.
Käärme-oopperan valmistelutyöhön on liittynyt olennaisesti v. 1998
hyväksytty lisensiaattityö saamelaismusiikista ('Laulupuurumpu', 611 s.,
ks. http: //docuweb.jyu.fi/).
Mikä on suhteesi kansanmusiikkiin?
Aktiivinen kiinnostus suomalaiseen kansanmusiikkiin heräsi vasta 1960-70
-lukujen vaihteessa Karelia-yhtyeen myötä. Aloin silloin
systemaattisesti tutkimaan vaarini, viulupelimanni Optatus Raatikaisen
materiaalia, jota Ahti Sonninen oli sodan jälkeen nuotintanut. Muistan
yhden tuollaisen vierailun hämärästi, koska asuin silloin mummolassa.
Laulu ja soitto kuuluivat siellä muutoinkin normaaliin arkielämään.
Tuloksena tästä työstä esitimme sovittamani Optatus-sarjan 1970-luvulla
myös Kaustisella.
Toinen merkittävä kausi oli Kajaanissa 1974-80, jolloin tein yhteistyötä
Ressan Lassin kanssa ja tutustuin muutoinkin tallennettuun kainuulaiseen
kansanlauluperinteeseen.
En ole varsinaisesti suomalaisen kansanmusiikin tuntija, koska
kiinnostus saamelaismusiikkiin johdatti minut vähitellen yleisemminkin
ns. itäisen perintömme eli suomalais-ugrilaisen musiikin perusteiden
opiskeluun ja sitä tietä etnomusiikin tutkimiseen globaalisesti.
Nuotintaminen ja improvisaatioiden musiikkianalyysi ovat olleet oma
musiikkikorkeakouluni, koska muuta etnisen musiikin opetusta ei ole
ollut saatavilla.
Viimeiset 20 vuotta olen kuunnellut etu päässä vain etnistä musiikkia.
Valinta on ollut helppo sen jälkeen, kun olin todistanut riittävästi
itselleni - toivon mukaan myös monille muille - että esim.
itäsaamelaisen laulun rakenteet ovat yhtä monimutkaisia kuin mikä
tahansa länsimaisen taidemusiikin tuote. Seurauksena näistä valinnoista
olen joutunut pysyvästi musiikillisten valtavirtojen ulkopuolelle. Minua
ei samaisteta mihinkään perinteisistä musiikin päägenreistä. Tätä
seikkaa on vielä vahvistanut 30 vuoden oleskelu kehäkolmosen
ulkopuolisessa 'korvessa'.
Mikä on innoittanut sinut tekemään isoja Riekko- ja Velho-oopperoita?
Ensimmäinen laajamuotoinen orkesteriteos Kalevala-sarja big bandille
1979-80 vaati vuoden paneutumisen Kalevala-mytologiaan. Kolmetuntista
Karhunpeijaiset -kuoroteosta valmistellessani perehdyin n. 5000 sivun
verran sukukansojemme (samojedit mukaan lukien) muinaiseen
karhunpeijais- ja shamanistiseen runouteen. Työ on kantanut hedelmää
myös Ulla Remeksen Helsingin yliopistossa 1996 valmistuneen
(uskontotieteen pro gradu) 'Koukon katseen alla' -työn muodossa. Siinä
esitellään oma maailmankuvani karhun silmien kautta katsottuna.
Onnistumisen tuntu näissä laajamuotoisissa teoksissa antoi rohkeutta
vastaanottaa tarjous Velho-oopperan säveltämiseen 1990. Olihan kysymys
saamelaisten mytologiasta Kalervo Uutun upeasti kirjoittaman libreton
muodossa. Mytologia oli ollut jo kauan kiinnostukseni kohteena, koska
sen avulla tunsin ymmärtäväni paremmin myös saamelaista musiikkia.
Käytännössä Velho-trilogian tekemisen mahdollisti valmis esityskoneisto
huippuosaajineen. Kaikissa näissä teoksissa on lähdetty liikkeelle
tietoisena siitä, että kuoroesiintyjät ovat omien paikkakuntiensa
harrastajalaulajia. Haasteena on ollut saada aikaan ainutlaatuinen
lopputulos, joka kykenee kilpailemaan tarvittaessa jopa kansainvälisellä
tasolla. Tämän kerran koettuaan ihmiset alkavat uskoa, ettei kaikki hyvä
aina ole "tunturin takana".
Mitä tulevaisuuden suunnitelmia muusikko Ilpo Saastamoisella on?
Pääkysymys tällä hetkellä on - yli 30:n free lancer -vuoden jälkeen:
Miksi aikoisin tulla isona? Juuri tällä hetkellä ei ole mitään
suurproduktiota meneillä, vaikka joitakin sävellyssuunnitelmia on -
mahdollisesti Uuttu-Kallen valmistuvaan Immel-librettoon.
Soittajan ammattini on puolestaan rajoittunut omien teosten esityksiin. Minusta ei
ole enää keikoilla kiertäjäksi, eivätkä neuvottelut parista
läänintaiteilijan määräaikaistoimesta johtaneet tuloksiin. Mahdollisesti puran
pöytälaatikkoni materiaalin ennen eläkepäiviäni saamelaismusiikkia
koskevan väitöskirjan muotoon.
Tällä hetkellä opetan Tampereen ja
Jyväskylän yliopistojen lyhytkurssien lisäksi tämän talvikauden
Kokkolassa. Lisäksi odottamassa on noin 600:n "kalevalaisen" melodian
globaali vertailutyö ymmärryksen lisäämiseksi omasta menneisyydestämme.
Muu loppuelämän aika tulee kulumaan joidenkin musiikkitermiemme juurien
etymologisessa selvittelyssä harrastelijatyönä.