Tämä sivu on osa Kansanmusiikkiliiton arkistoa.
Uudet sivut sijaitsevat osoitteessa: www.kansanmusiikkiliitto.fi

Kuukauden pelimanni Ilpo Saastamoinen

Kerro lyhyesti musiikillinen urasi ja jotain itsestäsi

Ilpo Saastamoinen (1942) ryhtyi ammattimuusikoksi syksyllä 1966 muuttaessaan Helsinkiin opiskelemaan musiikkitiedettä ja päättäessään samalla työnsä peruskoulun opettajana (valm. Jyväskylä 1962). Ennen muuttamista Kajaanin big bandin kapellimestariksi 1974 takana olivat jo kokemukset Soulset- ja Karelia-yhtyeiden toiminnasta sekä Kritiikin kannukset v. 1973. Kitarakirja (Tammi 1974) sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon.

Laajamuotoinen sävellystuotanto alkoi 1979-80, jolloin valmistui ensimmäinen laajamuotoinen orkesteriteos Kalevala I-II (big band + voc. & sax. ~ 1h 20 min.). Se pohjautuu kansalliseepoksemme ensimmäisen ja toisen runon teksteihin. UMO nauhoitti sen TV:lle ja radiolle Kalevalan juhlavuotena 1985, jolloin myös puolituntinen tilausteos mieskuorolle ja soitinyhtyeelle 'Antero Vipunen' sai kantaesityksensä Pielavedellä.

Piirpauke-vuodet 1980-83 ja Pohjantahti-yhtye (1984-) antoivat oman vahvan lisänsä säveltäjän etnisten musiikkikulttuureiden harrastukseen. Tuloksena oli mm. Kansat soittavat - alkumusiikin lähteillä (Tammi 1985) ja osin yhteistyönä syntynyt 'Kaikukeihäs' Joensuun laulufestivaaleille 1987. Niinpä seuraava teos, omaan tekstiin perustuva kolmituntinen ('arktinen kuorosinfonia') 'Karhunpeijaiset' (sekakuoro, säest. yhtye; 3h) 1988 onkin jo täynnä suomalais-ugrilaiseen ja arktisten alueiden musiikkiin pohjautuvaa sekatahtilajisuutta. Kantaesityksessä oli mukana Pohjantahti-yhtye, joka on erikoistunut saamelaismusiikin ohella muidenkin sukukansojemme etniseen musiikkiin (esimerkkinä Moskovassa ja Marissa kansainvälisiä palkintoja saanut 'Kansat soittavat' -TV-taltiointi 1986 sekä LP 'Pohjantahti' Polydor 829 497-1 v. 1986).

Viehtymys kuoromusiikkiin alkoi todella 60-luvun lopulla radion sinfoniakuoron jäsenyyden kautta. Yhteistyö harrastajakuorojen kanssa vahvistui erityisesti Velho-oopperan (1h 45') kantaesityksen myötä 1993. Sitä ovat seuranneet Tornion 375-vuotisjuhliin keväällä 1996 valmistunut Tulinuoli (1h 15 min.), 1996 ensi-iltansa saanut kaksituntinen Riekko-ooppera sekä Velho-trilogian täydentävä kolmas osa 'Käärme' -ooppera 1999. Näihin sisältyy se kokemus ja tietous, mitä on keräytynyt mm. yli 200 konserttiesiintymisen myötä pariinkymmeneen maahan.

Yhtä merkittävä osuus sävellystuotannolle on yli 25 vuotta jatkunut kiinnostus saamelaiseen musiikkiin. Tämä kiinnostus johti lopulta osallistumiseen Tromsøn yliopiston järjestämään nelivuotiseen Kuolan saamelaisten musiikin kartoitustyöhön (~600 lauluäänitettä), jonka ensi vaiheena Ilpo Saastamoinen teki Jyväskylän yliopistoon pro gradu -tutkimuksen 1994 saamelaisten musiikin rytmiikasta sekä improvisaatiorakenteista. Samoja aiheita luotaa Tampereen yliopiston 1990 julkaisema 'Keiteleen oudompi nuottikirja', joka syntyi osin Saastamoisen Keiteleellä peruskoulussa 1987-88 saaman opettajakokemuksen myötä. Se esittelee malleja etnisen musiikin hyödyntämiseksi improvisoinnin ja luovuuden lähteenä.

Luentovierailut (Helsingin, Tampereen, Oulun ja Jyväskylän yliopistot, Sibelius-Akatemia) ja musiikkikasvatukseen liittyvät kurssit ja esitelmät (mm. Falun, Tallinna, Viljandi, Tarto, Karasjoki/Norja, Petroskoi, Kaustinen) ovatkin luonnollinen jatke tälle tutkimustyölle. Käärme-oopperan valmistelutyöhön on liittynyt olennaisesti v. 1998 hyväksytty lisensiaattityö saamelaismusiikista ('Laulupuurumpu', 611 s., ks. http: //docuweb.jyu.fi/).

Mikä on suhteesi kansanmusiikkiin?

Aktiivinen kiinnostus suomalaiseen kansanmusiikkiin heräsi vasta 1960-70 -lukujen vaihteessa Karelia-yhtyeen myötä. Aloin silloin systemaattisesti tutkimaan vaarini, viulupelimanni Optatus Raatikaisen materiaalia, jota Ahti Sonninen oli sodan jälkeen nuotintanut. Muistan yhden tuollaisen vierailun hämärästi, koska asuin silloin mummolassa. Laulu ja soitto kuuluivat siellä muutoinkin normaaliin arkielämään. Tuloksena tästä työstä esitimme sovittamani Optatus-sarjan 1970-luvulla myös Kaustisella.

Toinen merkittävä kausi oli Kajaanissa 1974-80, jolloin tein yhteistyötä Ressan Lassin kanssa ja tutustuin muutoinkin tallennettuun kainuulaiseen kansanlauluperinteeseen.

En ole varsinaisesti suomalaisen kansanmusiikin tuntija, koska kiinnostus saamelaismusiikkiin johdatti minut vähitellen yleisemminkin ns. itäisen perintömme eli suomalais-ugrilaisen musiikin perusteiden opiskeluun ja sitä tietä etnomusiikin tutkimiseen globaalisesti. Nuotintaminen ja improvisaatioiden musiikkianalyysi ovat olleet oma musiikkikorkeakouluni, koska muuta etnisen musiikin opetusta ei ole ollut saatavilla.

Viimeiset 20 vuotta olen kuunnellut etu päässä vain etnistä musiikkia. Valinta on ollut helppo sen jälkeen, kun olin todistanut riittävästi itselleni - toivon mukaan myös monille muille - että esim. itäsaamelaisen laulun rakenteet ovat yhtä monimutkaisia kuin mikä tahansa länsimaisen taidemusiikin tuote. Seurauksena näistä valinnoista olen joutunut pysyvästi musiikillisten valtavirtojen ulkopuolelle. Minua ei samaisteta mihinkään perinteisistä musiikin päägenreistä. Tätä seikkaa on vielä vahvistanut 30 vuoden oleskelu kehäkolmosen ulkopuolisessa 'korvessa'.

Mikä on innoittanut sinut tekemään isoja Riekko- ja Velho-oopperoita?

Ensimmäinen laajamuotoinen orkesteriteos Kalevala-sarja big bandille 1979-80 vaati vuoden paneutumisen Kalevala-mytologiaan. Kolmetuntista Karhunpeijaiset -kuoroteosta valmistellessani perehdyin n. 5000 sivun verran sukukansojemme (samojedit mukaan lukien) muinaiseen karhunpeijais- ja shamanistiseen runouteen. Työ on kantanut hedelmää myös Ulla Remeksen Helsingin yliopistossa 1996 valmistuneen (uskontotieteen pro gradu) 'Koukon katseen alla' -työn muodossa. Siinä esitellään oma maailmankuvani karhun silmien kautta katsottuna.

Onnistumisen tuntu näissä laajamuotoisissa teoksissa antoi rohkeutta vastaanottaa tarjous Velho-oopperan säveltämiseen 1990. Olihan kysymys saamelaisten mytologiasta Kalervo Uutun upeasti kirjoittaman libreton muodossa. Mytologia oli ollut jo kauan kiinnostukseni kohteena, koska sen avulla tunsin ymmärtäväni paremmin myös saamelaista musiikkia. Käytännössä Velho-trilogian tekemisen mahdollisti valmis esityskoneisto huippuosaajineen. Kaikissa näissä teoksissa on lähdetty liikkeelle tietoisena siitä, että kuoroesiintyjät ovat omien paikkakuntiensa harrastajalaulajia. Haasteena on ollut saada aikaan ainutlaatuinen lopputulos, joka kykenee kilpailemaan tarvittaessa jopa kansainvälisellä tasolla. Tämän kerran koettuaan ihmiset alkavat uskoa, ettei kaikki hyvä aina ole "tunturin takana".

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia muusikko Ilpo Saastamoisella on?

Pääkysymys tällä hetkellä on - yli 30:n free lancer -vuoden jälkeen: Miksi aikoisin tulla isona? Juuri tällä hetkellä ei ole mitään suurproduktiota meneillä, vaikka joitakin sävellyssuunnitelmia on - mahdollisesti Uuttu-Kallen valmistuvaan Immel-librettoon.

Soittajan ammattini on puolestaan rajoittunut omien teosten esityksiin. Minusta ei ole enää keikoilla kiertäjäksi, eivätkä neuvottelut parista läänintaiteilijan määräaikaistoimesta johtaneet tuloksiin. Mahdollisesti puran pöytälaatikkoni materiaalin ennen eläkepäiviäni saamelaismusiikkia koskevan väitöskirjan muotoon.

Tällä hetkellä opetan Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen lyhytkurssien lisäksi tämän talvikauden Kokkolassa. Lisäksi odottamassa on noin 600:n "kalevalaisen" melodian globaali vertailutyö ymmärryksen lisäämiseksi omasta menneisyydestämme. Muu loppuelämän aika tulee kulumaan joidenkin musiikkitermiemme juurien etymologisessa selvittelyssä harrastelijatyönä.

Terveisin
Ilpo Saastamoinen